Huonoin juoksuvuoteni ikinä olikin positiivinen yllätys…

Huonoin juoksuvuoteni ikinä olikin positiivinen yllätys…

Vuosi lähenee loppuaan ja flunssa meinaa kaataa keski-ikäisen sunnunaihölkkääjän. Luulenpa, että on tullut aika ”paketoida” vanha vuosi ja kääntää katse kohti uusia haasteita. Vielähän tässä on vanhaa vuottakin jäljellä, mutta itseni tuntien, kun flunssa iskee, sitä sitten sairastetaan (valitettavasti) useampi viikko. Flunssani kun tuppaavat pitkittymään nenän polyyppitaudin vuoksi.

Juoksuvuoteni (lue hölkkä) on ollut aivan poikkeuksellisen rikkonainen. Vuoteen on mahtunut runsain määrin kaikenlaista pientä kiusaa (rasitusvammoja ja loukkaantumisia). Niinhän sitä tavataan sanoa, että ei kahta ilman kolmatta ja tälle vuodelle ei ihan se kolmekaan riittänyt…

Näille nyt ei ihan hirveesti tänä vuonna käyttöä ole ollut….

Niinpä juoksukilometrejä kertyi vuodelle 2019 aivan ennätyksellisen vähän, 475 kilometriä, joka on reilusti pienin kilometrimäärä vuositasolla koko hölkkäharrastukseni historiassa. Toisaalta vuoteen mahtui huomattavasti enemmän esimerkiksi vesijuoksua, kävelyä, pyöräilyä ja kehonhuoltoa, kuin minään aikaisempana vuonna.

Ensi näkemältä vuosi oli siis harrastamisen näkökulmasta varsin huono ja sitä mieltä olin itsekin, ennen kuin ryhdyin asiaa pohtimaan hieman toiselta kantilta. Sen sijaan, että sinetöisin vuoden huonoimmaksi juoksuvuodekseni ikinä, päätin yrittää löytää vuodenkierrosta edes muutaman onnistumisen (ihan vaan motivoidakseni itseäni).

Voitokkaat hetket vuonna 2019

Helsinki City Run

Vuonna 2018 en osallistunut yhteenkään juoksutapahtumaan ja osittain varmaan tästä johtuen, olin onnistunut kehittämään itselleni jonkinlaisen ”rimakauhun” juoksutapahtumien suhteen. Helsinki City Runiin osallistuminen jännitti (ihan oikeasti) niin paljon, että meinasin viime hetkellä ”jänistää” ja jäädä tapahtuma-aamuna kotiin.

Aikamoisen ”karhun painin” kävin itseni kanssa. En oikein tiedä, mikä asian lopulta ratkaisi, mutta puolilta päivin seisoin lähtöryhmässä V odottelemassa lähtölaukausta. Hyvä niin, sillä vaikka aika nyt ei ”päätä huimannut” (2:30) oli jo se, että löysin itsestäni uskalluksen edes osallistua kyseiseen tapahtumaan valtava voitto.

Elämäni pisin lenkki ikinä

Ennen tämän vuoden kesäkuuta en ollut koskaan elämässäni juossut puolikasta pidemmälle. Kesäkuussa tein testilenkin, jonka mitaksi kertyi 25 kilometriä. Prosentuaalisesti pääsin siis aika paljon pidemmälle, kuin koskaan ennen (19%).

Sääolosuhteet testilenkille olivat hieman haastavat, yhden naisen huoltojoukon kanssa sovitulle päivälle nimittäin sattui melko kuuma ja lähes pilvetön keli. Tästäkin huolimatta testilenkki tuli ”taiteltua” ja 25 kilometrin jälkeenkin vielä jopa hieman hymyilytti.

Tallinnan Maratonin puolikas

Vaikka syyskuun alkuun mennessä kilometrejä oli kertynyt todella vähän, onnistuin Tallinnassa sivuamaan omaa kahden vuoden takaista puolikkaan ennätystäni (2:12).

Tallinnassa juoksu kulki ja ensimmäisen kerran ikinä puolikkaan maalissa tuntui siltä, että matka vähän niin kuin loppui kesken. Koko matkan ajan koin ihan sellaista aitoa tekemisen riemua. Hienosti järjestetty tapahtuma, täydellinen juoksusää ja allekirjoittaneelta tasaisen vahva suoritus omaan kuntotasoon nähden.

Vuoden 2019 jakauma sykealueittain. Aika vähän on menty keltasen saatikka sitten punasen puolella.

Summa Summarum

Aika hyvä, että päädyin tarkastelemaan kulunutta vuotta listaamalla vain ja ainoastaan onnistumiset.  Tätä kautta aloin itsekin nähdä metsää puilta, niin kuin on tapana sanoa… On niin tavattoman helppo jäädä kiinni epäonnistumisiin (esim. saavuttamattomat tavoitteet), tehdä itsestään olosuhteiden uhri tai muuten vaan turhautua ja pahoittaa mielensä.

Listaamalla näitä pieniä onnistumisia, heikoin juoksuvuoteni ikinä muuttuikin yht`äkkiä positiiviseksi yllätykseksi. Sitä paitsi olen melko luottavainen sen suhteen, että tänä vuonna olen onnistunut rakentamaan ihan kelvollisen pohjan tulevia haasteita silmällä pitäen. Kunhan orastava flunssa ja kinttukipu on ”selätetty” on tästä hyvä jatkaa kohti ”voitokkaampaa” ensi vuotta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us: