Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin…

Tänä keväänä vierailin ensimmäistä kertaa juoksuklinikalla. Kokemus oli varsin antoisa monestakin syystä.  Ensinnäkin yhdessä tekeminen… Juoksen mielelläni yksin ja ”tuuletan” ajatuksiani. Koska olen luonteeltani varsin sosiaalinen ja puhelias tuntuu juoksuharrastus joskus hieman yksinäiseltä ja kaipaan vuorovaikutusta asian tiimoilta. Ensimmäisellä kerralla juoksuklinikalla oli mukana minun lisäkseni kaksi muuta juoksunharrastajaa ohjaajan lisäksi. Käyn kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti esimerkiksi ryhmäliikuntatunneilla ja sauvakävelen kaverin kanssa mutta juoksukaveri minulta puuttuu. Niinpä yhdessä tekeminen juuri sen itselle mieluisimman lajin tiimoilta motivoi valtavasti ja olihan se ihan älyttömän hauskaakin.

Toisekseen aloitin juoksuharrastuksen 3,5 vuotta sitten käytännöllisesti katsoen ”tyhjältä pöydältä”. Enkä tarkoita tätä vain kuntotason suhteen vaan ennen kaikkea tiedollisesta näkökulmasta. Esimerkiksi sykealueisiin ”törmäsin” tuolloin vasta ensimmäisen kerran (aika ansiokkaasti olin onnistunut pitämään itseni pimennossa 40 vuoden ikää asti 😊). Kolmen ja puolen vuoden matkalla juoksuharrastuksen parissa olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut mahdollisuus ”ammentaa” tietämystä useammaltakin tosi pätevältä liikunta-alan ammattilaiselta. Niinpä ymmärrykseni asian suhteen on hitaasti mutta varmasti lisääntynyt.

Ajattelen kuitenkin, että tässä asiassa olen edelleen ihan siellä ”polun” alkupäässä ja opittavaa on vielä valtavasti. Niinpä kaikki neuvot, ohjeet ja vinkit juoksuharrastukseen liittyen ovatkin enemmän kuin tervetulleita. Etenkin juoksutekniikan ja sen parantamiseen tähtäävien harjoitteiden suhteen olen aivan alkutekijöissä. Tiedän, tähän olisi tietenkin pitänyt käydä ”käsiksi” jo paljon aikaisemmin mutta ehkä en oikein ole löytänyt sopivaa tilaisuutta, ennen kuin nyt.

Juoksuklinikan hienous ja paras anti oli mielestäni se, että sieltä sain selkeitä ja riittävän yksinkertaisia harjoituksia ”omaan työkalupakkiini”. Nämä olenkin nyt sisällyttänyt harjoitusohjelmaani. Kun on kokonaan uuden asian edessä, mielestäni nimenomaan riittävän ”matala kynnys” aloittamiseen ja tekemiseen on se perusta, jolle jatkuvuutta ja rutiinia asian tiimoilta on mahdollista rakentaa.

Liikkuvuuteni, tasapainoni ja koordinaationi eivät ole mitenkään erityisen hyvissä kantimissa ja kuten edellä tuli todettua juoksuklinikalta saamieni harjoitteiden hienous oli juuri siinä, että ne olivat riittävän helposti lähestyttäviä. Kaikkia klinikalla kokeiltuja juttuja en todellakaan vielä hallitse, sillä osa harjoitteiden liikeradoista oli sen verran vieraita, että niiden oikein tekeminen vaatii kyllä vielä ohjattua harjoittelua. Helpoimmat harjoitteet pystyin kuitenkin sisällyttämään omaan treeniohjelmaani. Valitsin siis viikko-ohjelmaani vain ne liikkeet, jotka osaan tehdä ainakin suurin piirtein oikein ja jätin vielä toistaiseksi haastavammat osiot pois. Aikomuksenani on tietenkin lisätä vähitellen niitä haastavampiakin juttuja harjoitusohjelmaani, kunhan osaamiseni toistojen kautta lisääntyy ja (toivottavasti) tekniikka kehittyy näiden vaativimpienkin juttujen osalta.

Maanantaisin harjoittelupaikkani määrittää nuoren herramme futistreenit eli oma treeni sijoittuu futiskentän laitamille. Aika usein tulee kierrettyä hölkäten futiskenttien ympärillä kulkevaa noin kilometrin mittaista hiekkatietä tai tehtyä samaisella hiekkatien pätkällä vauhtileikittelyä. Juoksuklinikan innoittamana päätin kuitenkin tällä viikolla ”kasata” maanantaille vähän erilaisen treenin. Lämmittelin sauvakävellen noin puoli tuntia, jonka jälkeen tein avaavia liikkeitä: Jalkojen heilautuksia eteen,- taakse ja sivulle sekä aitajuoksijan pyörityksiä eteen ja taaksepäin. Lihaskuntoliikkeistä tein pakarapunnerruksia korokkeella, akillesjumppaa, yhden jalan kyykkyjä, selkälihaksia sekä vinoja,- ja suoria vatsoja. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa kahta erilaista versiota polvennostokävelystä, 3×50 metriä helpompi versio ja 3×50 metriä haastavampi versio. Päivän treenin kruunasi ikään kuin ”sokerina pohjalla” 10×50 metrin rennot vedot paljain jaloin.

Paljon kokeiltiin juoksuklinikalla muitakin harjoitteita mutta nämä nyt pystyin parin ensimmäisen kerran jälkeen ottamaan tässä kohtaa haltuun. Vähitellen ja pala kerrallaan… Niinhän sitä tavataan sanoa, että Jokainen pienikin pisara muovaa kiveä… 😊

Nuori herramme on muuten keksinyt oivan tulonlähteen: ”Äiti, tarviiks sä kuvia blogiin?” Edelliset kuvat sain hintaan 2 euroa, näistä ”pulitinkin” sitten jo 4 euroa…

Juoksuklinikan löysin täältä http://suviselvenius.com/

Ja kivan treenin päälle voi aina vähän tuulettaa…

Please follow and like us: