Lootusasentoon liian levoton mä oon, meikäläinen kaipaa jotain kouriintuntuvaa…

Lootusasentoon liian levoton mä oon, meikäläinen kaipaa jotain kouriintuntuvaa…

Viime aikoina olen törmännyt useasti ja monissa asiayhteyksissä pohdintoihin riittävästä palautumisesta ja levosta. Koska me kaikki olemme omanlaisiamme, ajattelin minäkin ”lusikkani sotkea tähän soppaan”. Vuosien varrella elämääni on mahtunut (niin kuin meille kaikille) enemmän ja vähemmän stressaavia ajanjaksoja. Viimeiset kolme vuotta hölkkäharrastus on toiminut mitä oivallisimmin ”pään nollaajana”.

Mitäpä sitten, kun asiat kasautuvat, eikä voimavarat tahdo riittää edes hölkkäharrastuksen ylläpitämiseen tai mieli ja kroppa on jo valmiiksi senkaltaisessa ”ylivireystilassa”, että ei ole enää järkevää niitä ”viritellä” lisää treenaamalla. Mitäpä, jos edes lenkillä ”pää ei tyhjene”? Entäpä, jos ajatukset sinkoilevat niin, että on vaikea rauhoittua ja keskittyä yhtään mihinkään, vaikkapa lukemiseen, musiikin kuunteluun tai ihan vaan kyseisessä hetkessä läsnä olemiseen.

Aika moni meistä varmasti on etsinyt ja löytänyt kokeilemalla ne itselleen parhaat tavat purkaa stressaavaa tai uuvuttavaa elämäntilannetta. Itselleni paras keino purkaa stressiä on ehdottomasti käsillä tekeminen. Niinpä, kun minun on tarve levätä, rentoutua ja palautua, tulen töistä kotiin maalikaupan kautta. Jo pelkästään maalikaupassa asiointi ja tarvittavien materiaalien ja välineiden valitseminen on viesti niin mielelleni kuin kehollenikin, että kohta on aika rauhoittua ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Monesti on käynyt niin, että päiviä tai viikkoja kadoksissa ollut keskittymiskykyni löytyykin yht`äkkiä juuri maalikaupan hyllyjen välistä😊

Varallisuuteni ei toki riitä mihinkään kovin suuriin remontteihin, eikä sen puolesta tieto tai taitokaan mutta pientä ”tuunausta” on aina kiva tehdä. Sitä paitsi yrityksen ja erehdyksen kautta myös taidot ovat jonkin verran karttuneet. Tyylitajunikaan ei välttämättä ole ihan sitä parasta mahdollista A-ryhmää… Rakastan erilaisten värien ja kuosien yhdistelemistä välittämättä oikeastaan siitä, sopivatko ne yhteen vai eivät. Kunhan miellyttää omaa silmää… Voimaannuttavaa on myös nähdä valmis lopputulos, onpa se sitten tyylikäs tai ei, kun se on omin pikku kätösin tehty.

Tämä erilaisten tunteiden kanavoiminen käsillä tekemiseen pätee omalla kohdallani myös moniin vähän vaikeisiin tai jännittäviin hetkiin muun muassa vainajan siunaustilaisuudessa olen taitellut salavihkaa origameja. Joskus, kun pitää mennä puhumaan suurelle yleisölle ja etukäteen jännittää, keskityn tekemään muistiinpanoja edellisen esiintyjän esityksestä omaa vuoroani odotellessa. Välillä näistä muistiinpanoista on jälkeenpäin ihan oikeasti hyötyäkin mutta monesti muistiinpanojen tekeminen on tapa kanavoida jännitystä johonkin konkreettiseen tekemiseen.

Niinpä niin, koska me kaikki olemme erilaisia…

Tämän jutun otsikon ei ole millään tavalla tarkoitus dissata lootusasentoa tai ylipäätään joogaa ja siitä voimaa saavia ihmisiä. Tulipa vain mieleeni tässä yhteydessä takavuosien elokuvan Pitkä kuuma kesä nimikkokappaleen kertosäe. Biisin sanoitushan kyllä viittaa johonkin ihan muunlaiseen aktiviteettiin, kuin kodin pieniin remontteihin mutta ei anneta sen häiritä…😊

Itse asiassa kokeilin itsekin flowjoogaa viime talvena ja pidin siitä oikeastaan aika kovasti. Tänä syksynä valitettavasti joogatunneille osallistumisen on estänyt aikatauluista johtuvat haasteet. Joogatunnit kun osuvat juuri päällekkäin nuoren herramme harrasteiden kanssa, joihin hän tarvitsee useimmiten kyyditystä.

Takana alkaa olla nyt kolme viikkoa ylimenokautta ja ensi viikolla olisi tarkoitus palata vähitellen ja ”hissukseen” lenkkipoluille. Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että mieli kyllä jo ”halajaakin” rakkaan hölkkäharrastuksen pariin. Seuraava tavoitekin on jo asetettu. Ilmoittauduin Nuts Karhunkierroksen 34 kilometrin matkalle eli nyt alkaa olla aika lähteä tekemään matkaa kohti tuota tavoitetta…

Itse asiassa legotkin toimii ihan hyvin, jos ei oo kerenny maalikauppaan… Tuossa taannoin rakennettiin nuoren herran kanssa poliisien taukotila ja rosvojen kuntosali:)

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Penkkiurheilusta…

Penkkiurheilusta…

En ole oikein koskaan ymmärtänyt penkkiurheilun päälle… Ensimmäisen kosketukseni melko fanaattiseen penkkiurheilijaan sain joskus 80-luvun puolivälissä, kun vietin osan kesälomistani isomummoni Huldan luona. Huldalla oli kaksi harrastusta, joihin molempiin hän suhtautui varsin suurella intohimolla, toinen oli virkkaaminen ja toinen penkkiurheilu.

Noihin lapsuuteni kesiin osui myös vuoden 1984 Los Angelesin kesäolympialaiset. Kaikki se aika, mitä isomummoltani Huldalta jäi minun viihdyttämiseni lisäksi, hän käytti rakkaimpien harrastustensa parissa. Niinpä mieleeni on jäänyt kesäinen pariviikkoinen, kun helsinkiläisessä yksiössä virkkuukoukku ”sauhusi” ja televisiosta ”pauhasi” olympialähetys.

Hulda oli uskovainen ihminen ja hänen voimallisin kielellinen ilmauksensa oli voi mörköläinen. Itselleni noista kisoista ei oikein ole muuta jäänyt mieleen, kuin Tiina Lillakin hieno hopea keihäänheitossa, taisin minä vähän Tiina Lillakia ihaillakin. Ilmeisesti kisat olisivat voineet suomalaisittain kuitenkin paremminkin sujua, sillä noiden kesäisten päivien aikana virkkuukoukun takaa kuului melko usein voimallinen kannanotto voi mörköläinen. Isomummoltani opin virkkaamisen jalon taidon mutta penkkiurheilun ihmeelliseen maailmaan hän ei minua onnistunut koskaan innostamaan…

Isomummoni Huldan kuoltua menikin sitten useampi vuosikymmen, ennen kuin ”törmäsin” seuraavan kerran varsin innokkaaseen penkkiurheilijaan. Tämä kyseinen henkilö oli nykyinen aviomieheni. Aika monta kertaa olemme tämän yhteisen taipaleemme aikana saaneet riidan aikaiseksi, kun en oikein ole osannut suhtautua penkkiurheiluun asian vaatimalla vakavuudella😊

Eräs näistä riidoista on jäänyt aivan erityisesti mieleeni. Vuosi oli 2011 ja pelattiin jääkiekon MM-kisoja. Poikamme oli muutaman kuukauden ikäinen ja valvottanut aika tavalla. Kyseisenä iltana olin juuri huokaissut helpotuksesta, kun olin saanut vauvan nukkumaan. Vain hetkeä myöhemmin alkoi olohuoneesta kuulua kovaääninen ”mylvintä” Ei voi olla totta, ei voi olla mitenkään mahdollista…  Jep, jep kyseisen metakan olohuoneessamme aiheutti Mikael Granlundin kuuluisa ilmaveivi… Vauva heräsi, enkä minä osannut sillä hetkellä (rehellisyyden nimissä) arvostaa paskankaan vertaa, tuota kuuluisaa ilmaveiviä, vaikka siippani kovasti yrittikin selittää, kuinka hienosta suorituksesta onkaan kyse…

En siis ole koskaan oikein ollut penkkiurheilun ystävä… Viime viikolla, kun tätä asiaa pohdin, huomasin kuitenkin, että minusta on tullut ”salavihkaa” penkkiurheilija, jos ei nyt ihan perinteisessä mielessä, niin tullut kuitenkin. En nimittäin ole katsonut yhtään Dohan MM-kisoja mutta tiedän, mitä juoksutapahtumia parhaillaan on meneillään tai tulossa ja odotan jo ennakkoon somessa aktiivisesti päivittävien henkilöiden kuulumisia kyseisistä tapahtumista.

Mitäpä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, sosiaalinen media on tehnyt minusta penkkiurheilijan. Luen mielelläni ja aika paljonkin juoksuaiheisia blogeja ja seuraan aktiivisesti Facebookin keskusteluryhmiä aiheeseen liittyen. Eilen illalla, kun istahdin pitkän päivän päätteeksi sohvalle ja avasin puhelimeni, toivoin jo etukäteen, että mahdollisimman moni olisi päivittänyt kuulumisia Vaarojen Maratonilta. Minusta on mukava seurata eritasoisten juoksijoiden harjoittelua, tavoitteiden asettamista ja matkaa kohti tavoitetta. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että useita näistä juoksijoista ja juoksun harrastajista myös ihailen ja salaa toivon, jospa minäkin vielä jonain päivänä olisin yhtä määrätietoinen ja sinnikäs omassa harjoittelussani. Voisinko minäkin joskus juosta (lue hölkkää) noin pitkän matkan? Uskaltaisinko minäkin joskus vielä osallistua tuohon tapahtumaan?

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Mun Top 5 smoothiet…

Tämä on ensimmäinen ja luultavasti viimeinen ruoka-aiheinen blogikirjoitukseni, sillä minä en todellakaan viihdy keittiössä. Nyt kuitenkin ”hiipi” mieleen kaikki ihanan raikkaat smoothiet, kun aika lämpimässä kelissä on saanut hölkkäillä. Yleensä erilaiset smoothiet ovat olennainen osa arkiaamujani mutta näin lämpimällä säällä ennen treeniä jääkaappiin valmiiksi tehty smoothie todella alkaa houkutella jo puolessa välissä lenkkiä. Itselleni käy monesti niin, että lämpimällä säällä treenatessa ei treenin jälkeen tee moneen tuntiin mieli oikein syödä mitään ja tässäkin suhteessa koen smoothiet ”helposti lähestyttäväksi” energiaksi 🙂

Omat suosikkismoothieni ovat valikoituneet pitkälti niiden ”pyhän” yksinkertaisuuden vuoksi. Kaikki ne valmistuvat muutamasta hyvästä raaka-aineesta ja suurin osa aineksista löytyy ihan oman kotikylän ruokakaupasta. Mitä helpompaa ja vaivattomampaa, sen parempi mielestäni. Ja sitten pieni varoituksen sana… Minä olen makean ystävä eli aika ”imeliä” ovat nämä minun suosikkini 🙂

Täyteläinen avocado

Avocadoa

Mangoa

Sitruunamehua

Kivennäisvettä

Kanelilla maustettu mustikka

Mustikoita

Omenamehua

Sitruunamehua

Loraus hunajaa

Hyppysellinen kanelia

Makea mansikka

Mansikkaa

Verigreippiä

Loraus hunajaa

Kivennäisvettä

Kirsikka-Mustikka

Mustikoita

Kirsikoita

Banaania

Omenamehua

Luumu unelma

Kuivattuja luumuja

Maapähkinää

Omenamehua

Nämä smoothiet olen noukkinut joskus aikoinani joululahjaksi saamastani Elig Maranikin kirjasta Smoothiet – Makuja, vitamiineja ja virkeyttä omaan käyttööni ja omien mieltymysteni mukaan. Turhamaisuuksissani halusin blogin kuvitusta varten laittaa smoothiet vähän nätimmin esille. Todellisuudessahan smoothie nautitaan hyvän treenin päälle näin 🙂

Viikon päästä sunnuntaina minulla on suunnitelmissa hölkätä ensimmäistä kertaa ikinä puolikasta pidempi matka. Ajatuksena on tehdä 25 kilometrin lenkki ihan vaan testimielessä, pystynkö tämän pidemmän matkan hölkkäämään ja miltä se oikeastaan tuntuu, kun matkan teko ei lopukaan sen tutun ja vähän jo turvallisenkin tuntuisen 21 kilometrin jälkeen. Ensi viikolla siis tarinaa siitä, miten ”eukon” käy testilenkillä…

Please follow and like us: