Ensimmäinen puoli vuotta vanhan (tyydyttävässä kunnossa ostetun) talon asukkaana – miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Ensimmäinen puoli vuotta vanhan (tyydyttävässä kunnossa ostetun) talon asukkaana – miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Niin, ensimmäinen puoli vuotta Kurjenpolven kukkulalla on nyt elelty ja oleiltu. Paljon on erilaisia asioita kohdattu ja niistä opittu, mutta paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Pelkästään vuoden aikojen mukanaan tuomat riemut kuten haravointi, lumityöt ja talon pitäminen lämpimänä talvipakkasella ovat vielä edessäpäin, puhumattakaan yllättävistä remonttitarpeista, jäätyvistä putkista tai tilkittävistä ikkunoista.

Kuten todettua, jotakin on kuitenkin ehditty jo oppia, uusia remonttitaitoja totta kai, mutta ehkä vielä kädentaitojakin tärkeämpänä asiana pidän jonkinlaista henkistä kasvua, jota ”rämätalon” omistaminen vaatii…

Se hetki, kun on pakko oppia priorisoimaan…

On tullut viimeistään nyt! Sisällä talossakin puuhaa riittäisi yllin kyllin muun muassa pukuhuoneen paneelit odottavat maalausta, keittiön seinä tapetointia, yläkerran makuuhuone täydellistä pintaremonttia, alakertaan vievä portaikko niin ikään maalausta ja tätä tekemättömien töiden listaa voisi jatkaa, jos ei nyt ihan loputtomasti niin ainakin melko pitkästi… Ja remonttitarpeiden päälle vielä suurin osa talon tiloista on kalustamatta ja sisustamatta, että hetki tässä vielä vierähtää (luultavasti vuosia) ennen kuin sisustustekstiilejä ehtii mallailemaan sävysävyyn muun kalustuksen kanssa 😊

Näin satokauden ollessa ”parhaimmillaan” kaikki ylimääräinen aika (ja sekin, jota ei oikeasti olisi) on käytettävä puutarhassa, jotta takapihamme ei kohta olisi pelkkä valtava röykkiö maahan mätäneviä omenoita ja luumuja. Niinpä sisätöiden on nyt vain annettava odottaa aikaa parempaa ja puutarhan ”raivaaminen” priorisoitava.

Omenoita…

Omenoita…

Ja vielä lisää omanoita… Puutarhastamme löytyy 12 suurta omenapuuta ja omenaa tulee valehtelematta satoja kiloja… Hetki siis menee, ennen kuin saan omenoiden osalta tilanteen haltuun:)

Luumutkin kypsyvät piakkoin…

Samoin pensasmustikat…

Kun on opittava sopeutumaan ja sietämään pientä epämukavuutta…

Talomme ainoat pesutilat olivat käytännöllisesti katsoen koko kesän remontissa. Tämä tarkoitti sitä, että peseytymisemme oli pitkälti (onneksi lähellä sijaitsevan) uimahallin varassa. Suurimmaksi osaksi elämä ilman omia pesutiloja sujui ihan mallikkaasti, mutta muutamaan otteeseen jäi uimahallin kesäaukioloaika tarkastamatta. Niinpä niin, eihän ne niin kunniakkaita hetkiä ole, kun ”rykii” hikisenä ja puutarhatöissä ryvettyneenä uimahallin ovenkahvaa ja päätyy lopulta pesulle puutarhaletkun alle.

Kun on opittava, ettei ihan pienistä kannata hermostua…

Mitä sitten, jos pesukone päästää vedet lattialle ja koko huone lainehtii tai keskuspölynimuri on tukossa, samoin keittiön vesilukko, puutarhavajan ovi on jumissa, ruohonleikkuri ”leikkaa kiinni” ja Espanjan siruetana-armeija yrittää sisukkaasti vallata puutarhan. Mitäpä noista, kun ottaa huomioon, että alakerran remontin yhteydessä puretun lattian alta löytyi yllättäen melko suuri lätäkkö ja tilanteen korjaaminen vaati erinäisen määrän ylimääräisiä melko suuria ja hintavia toimenpiteitä niin talon sisä- kuin ulkopuolellakin…

Talo on rakennettu kallion päälle ja pukuhuoneen lattian alta kalliosta paljastui melko suuri ja syvä railo, johon kerääntyy vettä… Tilanne saatiin kyllä useamman asiantuntijan voimin korjattua ja vesi ohjattua muualle, mutta olihan se aikamoinen kustannuserä suhteutettuna remontin alkuperäiseen budjettiin ja tietenkin myös omaan varallisuuteen…

Kun havaitsee, että puutarhan hoito vaatii kovaa kuntoa ja raakaa lihasvoimaa (joita en omista riittävästi)…

Itse olen aina ollut melko aktiivinen kuntourheilija. Melko hyvästä peruskunnosta huolimatta, on peruskestävyys ja lihasvoima ollut välillä ihan todella koetuksella, kun olen yrittänyt epätoivon vimmalla pitää edes jonkinlaista järjestystä yllä puutarhassa.

Puolentoista tunnin kyykkäämisen (maahan pudonneet omenat kun on kerättävä, että pääsee leikkaamaan nurmikon) ja kahden tunnin peruskestävyysharjoituksen (raskasta ruohonleikkuria kun työntää ylös rinnettä niin kyllä siinä hiki tulee ja syke nousee) jälkeen ei kyllä riitä allekirjoittaneen voimat enää minkäänlaisen vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen ja varminta onkin tässä kohtaa (loukkaantumisten välttämiseksi) raahautua niillä ihan vaan vähän vapisevilla raajoilla sohvalle lepäämään…

Kolmen ja puolen tunnin urakoinnin jälkeen takapihan keskimmäisellä tasanteella ei yhden yhtä maahan pudonnutta omenaa ja ruohokin on leikattu…

Kun on todettava, että ”moni kakku päältä kaunis”…

Kuten edellä todettu korjattavaa, kunnostettavaa ja siistittävää niin talossamme, kuin pihapiirissäkin riittää yli omien voimavarojen. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että ne vähemmän akuutit asiat, jotka ehditään hoitaa ehkä joskus vuosien päästä, on vain yksinkertaisesti viisainta piilottaa ”häiritsemästä silmää”.

Pihapiiristämme löytyy erinäinen määrä kaikenlaisia kummallisia harkoista koottuja rakennelmia… Koska nyt ei vaan ehdi purkamaan niitä…

Olen lähtenyt tilannetta ratkaisemaan maisemoinnilla eli ”moni kakku päältä kaunis”…

Voihan se olla (mene ja tiedä), että maisemointi jopa toimii, kunhan istutukset vähän kasvavat…

Tärkeintä kaikista oppimistani asioista…

Koskaan ja tarkoitan ihan oikeasti koskaan ei kannata välittää muiden mielipiteistä makuasioissa. Sanotaanko nyt vaikka näin… Osa Kurjenpolven kukkulalla vierailleista henkilöistä on ihastunut miljööseemme, osa puolestaan kauhistunut ratkaisuamme perin juurin.

No, jokaisella meillä on oma tapamme elää ja tulkita ympäristöämme, toinen näkee mahdollisuuksia, toinen puolestaan ahdistavaa epäjärjestystä ja kaaosta. Jokaiselle suotakoon oma katsontakantansa, kunhan muistaa kunnioittaa sen toisenkin katsontakannan omaavan henkilön valintaa ja tapaa elää… Luulisin ainakin, että onnellisuutta syntyy juurikin siitä, että saa elää sellaista oman näköistään elämää vaikka se joskus ulkopuolisen silmiin näyttäytyisikin… No, ei niin järkevältä tai tyylikkäältä…

Niin, että kaikenlaista tässä on viime aikoina opittu, enkä epäile yhtään, etteikö vanhan talon omistaminen olisi koko elämän mittainen oppimisprosessi…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

P.S. Elämähän on erilaisia valintatilanteita. Kurjenpolven kukkalalla asuminen on minun valintani ja useimmiten olen tyytyväinen tekemääni valintaan. Tänään tosin mieleeni hiipi ajatus, että voisihan sitä ihminen lauantai-iltaa viettää jotenkin muutenkin…

Kuin keräämällä Roomalaisen legioonan verran espanjansiruetanoita ja rehellisyyden nimissä en edes ilkeä kerätä niitä itse. Hommahan menee todellisuudessa niin, että minä osoitan turvavälin päästä (vähintään 5 metriä) etanaa ja huudan ”täällä on etsku”, jonka jälkeen siippani tulee ja korjaa etanan parempaan talteen. En pidä itseäni mitenkään ”herkkähermoisena”, mutta ne valtavat etanat nyt vain ovat omalle kestokyvylleni liikaa:)

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Puutarhan tonttuovi

Puutarhan tonttuovi

Joskus, ihan vaan joskus, on kiva tehdä asioita, koska huvittaa vaikka niissä ei oikeasti olisikaan vallitsevaan tilanteeseen nähden järjen häivää. Näin kävi itselleni tuossa menneellä viikolla. Suuri inspiraatio syntyi jälleen kerran internetin ihmeellisessä maailmassa surffaillessani… Tonttuovi, minkä sitä ihminen lopulta itselleen voi, kun huomaa, että leikkimökin edusta suorastaan ”huutaa” tonttuovea 😊

Tuumasta toimeen… Suuri visioni asian suhteen oli, että tonttuovi rakennetaan leikkimökin kuistin edustalle. Täydellinen sijainti puutarhassani muuten, mutta tuo onneton leikkimökki oli vain ajan saatossa päässyt ränsistymään niin paljon, että hyvällä tahdollakaan en oikein voinut ränsistymistä tulkita enää ajan patinaksi.

Niinpä tonttuovi projekti oli aloitettava leikkimökin maalaamisella. Tässä kohtaa siippani kyllä ihan ystävälliseen sävyyn ilmoitti, että puutarhasta ja talosta löytyisi kyllä paljon akuutimpiakin korjauskohteita. Näinhän se tietenkin on, mutta tällä kertaa en todellakaan halunnut olla millään tavalla järkevä vaan seurata suurta inspiraatiotani. Tulihan siinä samalla sitten hoidettua leikkimökin maalaus ja kattokin on vielä tarkoitus uusia piakkoin.

Itse olen jollakin omalla hassulla tavallani järjestyksen ihminen. En nyt oikein osaa häiriintyä pienestä epäjärjestyksestä ja sotkusta, mutta kun siippani asetteli ruokapöydän tuolit väärään järjestykseen, pidin kyllä luennon siitä, mihin kohtaan milläkin kuosilla päällystetty tuoli oikeasti kuuluu😊

Luulenpa, että (järkevää tai ei) todella tarvitsin ihan pienen palan järjestystä puutarhaani tonttuoven muodossa, jotta silmälläni olisi joku paikka, jossa ”levätä” kaiken kaaoksen keskellä. Aika usein aamukahvilla ulkona sijoitunkin niin, että voin kääntää katseeni pois kaikesta kaaoksesta ja hyvillä mielin lepuuttaa silmiäni ihan siinä pienessä palassa järjestystä, joka puutarhastani löytyy.

Sitä vain, että kai meillä kaikilla on omat (joskus vähän hassutkin) keinomme selviytyä arjen haasteista… Toiselle se voi olla vaikka mindfulness ja toiselle puolestaan tonttuovi puutarhassa…

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, SusannaK

P.S. Samaan aikaan pihan toisella puolella näkymä on tämä…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa osa II – Lopputulema (kuvina)

Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa osa II – Lopputulema (kuvina)

Kesäkuun alussa kirjoittelin yläkerran käytävämme kokolattiamaton alta löytyneestä punaisesta puulattiasta otsikolla Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa?

Käytävän pintaremontti osoittautui melko työlääksi projektiksi, sillä paneeliseinät vaativat kolme kerrosta maalia, lattia osittaisen hionnan sekä maalauksen (onneksi löysin alkuperäistä lattian väriä melko tarkasti vastaavan sävyn) ja yhden seinän tapetoinnin. Niinpä remontti saatiin valmiiksi vasta tällä viikolla, joten nyt onkin sitten arvioitavissa yläkerran käytävämme osalta, toimiiko punainen lattia sisustuksessa 😊

Yläkerran käytävä ennen pintaremonttia…

… Ja tällä kertaa pidemmittä puheitta, tässä yläkerran käytävämme uudessa ulkoasussaan.

Aurinkoisin terveisin, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Järki ja tunteet – Aina ei voi voittaa…

Järki ja tunteet – Aina ei voi voittaa…

Eikä edes joka kerta… Itse olen hyvin vahvasti ”kotini on linnani” -tyyppinen ihminen. Viihdyn kotona, herään mielelläni omasta sängystä ja nautin oman kodin mukanaan tuomista mukavuuksista. Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että kotini on juuri minun silmääni sopiva, viihtyisä ja kodikas. Mikä taas toisaalta tarkoittaa sitä, että jonkun toisen silmään kotini saattaa näyttäytyä… No, ensimmäinen kommentti vierailijoilta on yleensä: ”Täällä on sellainen Huvikumputunnelma”.

Apinaa ja ponia en vielä Peppi Pitkätossun tapaan omista, mutta pisamia löytyy vähintäänkin saman verran, kuin Peppi Pitkätossulla, koirat käyttäytyvät useimmiten, kuin kaksi apinaa ja omasta ponista olen haaveillut jo pitkään… Että jotakin yhtäläisyyksiäkin Huvikummun asukkaisiin löytyy😊

Puutarhassa satokausi jatkuu puutarhavadelmien parissa… ja seuraavaksi (aivan piakkoin) kypsiä poimittavaksi ovat herukat…

Kantapään kautta olen oppinut, että kodin ei todellakaan tule miellyttää muita, kuin sen asukkaita. Olen tehnyt elämäni aikana useita asuntokauppoja ja yhden asunnoista ostin järjellä enkä tunteella… ISO VIRHE! Vaikka asunto oli järkevä, siisti, hyvä tilaratkaisultaan ja kaikin puolin toimiva kokonaisuus, hyvin pian kävi selväksi, että en vain kaikista järkisyistä huolimatta pidä asunnosta. Sen verran asuntokauppa ahdisti, harmitti ja kiukutti, että erään yön pimeinä tunteina päätin asunnossa asua tasan tarkkaan kaksi vuotta, enkä yhtään pidempään…

Tiedostan hyvin, että olen monessakin suhteessa hyvin etuoikeutettu. Ensinnäkin minulla oli mahdollisuus muuttaa kahden vuoden kuluttua, sillä kuuluisalla tunteella, ostettuun asuntoon (ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta syystä tai toisesta asuinpaikkaansa valita) ja toisekseen siipallani on ”lehmän hermot”. Siippani otti ihailtavan rauhallisesti tilanteen vastaan… Kun kerroin, että en halua asua juuri ostetussa asunnossamme kahta vuotta kauempaa.

Asuntokaupat ovat pienelle ihmiselle suuria taloudellisia investointeja. Se, että voin asua kodissa, jossa viihdyn tarkoittaa myös muiden investointien tarkkaa harkintaa. Rehellisyyden nimissä voin kertoa, ettei minulla ole varaa sisustaa kotiani Marimekolla ja Arabialla, edes kirpputorihinnoin, paitsi jos hyvällä tuurilla joskus löytyy kyseisten brändien tuotteita aivan alihintaan. Ei haittaa, hankin kirpputoreilta hieman edullisempia tuotteita, jotka miellyttävät silmää ja sopivat mielestäni kotiimme.

Nämä maustepurkit lienevät oman aikansa ”halpatuotantoa”… Ei haittaa, minä pidän niistä… Sain ne erittäin edullisesti kirpputorilta, sillä muutamassa purkissa on pieni särö… Ei sekään haittaa – ajan patinaahan se vain on…

No niin, tämän suhteellisen pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kuten edellä on varmasti käynyt selväksi itselleni parhaat ratkaisut teen tunteella. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etten arvostaisi (itse asiassa ihailen) ihmisiä, jotka tekevät ratkaisunsa järjellä… Me vain olemme kaikki erilaisia ja hyvä niin.

Järjen ja tunteen problematiikkaan ”törmäsin” jälleen (onneksi tällä kertaa pienemmässä mittakaavassa) sisustaessani yläkerran makuuhuoneen takkanurkkausta. Minun olisi kokemuksieni pohjalta pitänyt tietää paremmin, mutta syystä tai toisesta annoin sisustuselementtejä valitessani järjelle vallan. VIRHE! Takkanurkkauksen sisustuksesta tuli mielestäni ihan siisti ja sopusointuinen, mutta jostain syystä lopputulos ei vain miellytä silmääni. Jotakin huvikumpumaista, uskaliasta ja ennen kaikkea hauskaa puuttuu… En vain oikein saa ”kiinni” mitä se voisi olla tai mikä silmääni takkanurkkauksessa häiritsee ja miksi se ei mielestäni täytä kodikkuuden vaatimuksia.

Niinpä niin, aina ei voi voittaa, eikä edes joka kerta… Tämä sisustusprojekti ei nyt oikein onnistunut. Tämä johtunee siitä, että olen melko huono visioimaan valmista kokonaisuutta. Lähestymistapani erilaisten sisustuselementtien yhdistelemiseen onkin lähinnä yrityksen- ja erehdyksen kautta oppiminen. Joskus homma toimii ja joskus taas ei…

Tällä kertaa ei toiminut, mutta uskon kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin palaset loksahtavat kohdalleen myös takkanurkkauksessa. Kunhan nyt hetken vielä tuumailen asiaa😊 Saattaahan se olla, että seuraavalta kirpparireissulta löytyykin juuri se kaipaamani puuttuva palanen… Sitä odotellessa myönnän ”tappioni” takkanurkkauksen suhteen ja yritän jälleen kerran ottaa ”tappiosta” opikseni…

Yläkerran takkanurkkauksen lähtötilanne…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Kompromissi – 70-luvun makuuhuone…

Kompromissi – 70-luvun makuuhuone…

Mitä olen vanhan (tyydyttävässä kunnossa ostetun) talon omistajana oppinut ihan ensimmäiseksi on se, että mitä tahansa voi tapahtua, koska tahansa (ja tapahtuukin). Tämä johtaa siihen, että mikäli haluaa välttää itsensä uuvuttamisen, on ennalta tehtyihin suunnitelmiin suhtauduttava äärimmäisen joustavasti.

Itse olen aina ollut ja olen edelleenkin aika päämäärätietoinen ihminen, mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, mikä hienous piilee elämänviisaudessa: ”Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Olen myös alkanut vähitellen sisäistää, että vanhan talon omistaminen on päättymätön matka, joten siitä matkasta kannattaa (ainakin yrittää) tehdä mahdollisimman miellyttävä. Ihan ykkösluokan matkaan emme varmasti yllä, mutta turistiluokassa matkustaminen on ihan hyvä ja mukava tapa edetä, kun ottaa huomioon, että matkaa voisi joutua taittamaan pimeässä ruumassakin…

Alun perin meillä oli suunnitelmissa korjauttaa tämän kesän aikana alakerran kostuneet pesutilat ja tehdä yläkertaan pintaremontti. Suunnitelma perustui pitkälti siihen, että alakerran remontti teetetään ammattilaisilla, jolloin itse ehdimme remontoimaan yläkertaa. Alakerran remontin tarve osoittautui odotettua huomattavasti mittavammaksi, joten nyt kaikki irtoava työvoima niin ammattilaisten, kuin meidänkin on keskitettävä alakertaan, mikäli mielimme saada syksyksi omat pesutilat käyttöömme. Niinpä yläkerran remontin osalta oli tässä kohden pakko ”viheltää peli poikki”.

Yläkerrassa ehdimme saada listoitusta vaille valmiiksi toisen makuuhuoneen ja käytävän, mutta toisen makuuhuoneen remontointi siirtynee pitkälle syksyyn tai mahdollisesti jopa ensi kevääseen. Remontoimatta jäävän makuuhuoneen pinnat ja sisustuksen olin jo ehtinyt suunnitella mukailemaan 50-luvun hengessä yläkerran muita tiloja. Ei se mitään, kuten edellä tuli todettua, vanhan talon remontoinnissa viisainta on mielestäni mukautua vallitseviin olosuhteisiin.

Kyseisen makuuhuoneen seinät on peitetty joskus 1970-luvulla beigen värisellä tekstiililevyllä, joten melko luonnollista oli lähteä huonetta viihtyisämmäksi somistamaan juuri 70-luvun hengessä. Ratkaisu on jollakin aikavälillä väliaikainen, joten ylimääräistä rahaa en tässä vaiheessa halunnut huoneen somistamiseen käyttää. Keräsin siis varastojen ja kaappien uumenista kaiken hiemankin 70-luvun henkeen sopivan yhteen ja näillä ”eväillä” lähdin huonetta somistamaan.

Etukäteen suunniteltu makuuhuoneen sisustus siis vaihtui keräilyerällä somistettuun makuuhuoneeseen, mutta omaan silmääni kuitenkin ihan kodikkaaseen ja viihtyisään. Luulenpa, että ihan mukava ensi syksynä on kyseisessä huoneessa kääriytyä lämpimien vällyjen alle kuuntelemaan sateen ropinaa… Niinpä niin, matka jatkuu, ei ehkä suorinta tietä perille, mutta jatkuu kuitenkin…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Makuuhuoneen verhot hankin lähes 15 vuotta sitten itselleni 30-vuotislahjaksi. Hyvä hankinta, sillä aina ne ovat löytäneet paikkansa jostakin…

Vihreät ”neuvotteluhuoneen tuolit” hankin kolme vuotta sitten Altian tehtaan rompetorilta…

Muistojen aarreaitasta… Nuori herramme ei koskaan halunnut vauvana tuttia, mutta pupun korva oli suussa aina ja kaikkialla…

Lakanat on melko tuore kirpputorilöytö tältä kesältä… Perheen koira muuten tietää paikkansa 🙂

Kattolampun perin talon edelliseltä omistajalta…

Ihan pienen investoinnin kuitenkin tein ja hankin ruukkukasvin huonetta piristämään…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä” – Ihan vaan sillä, että olen vahvasti eri mieltä

”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä” – Ihan vaan sillä, että olen vahvasti eri mieltä

Viime viikolla luin Iltalehdestä artikkelin otsikolla: Tämä kylpyhuone on nyt kaikkialla – ja niitä remontoidaan lisää: ”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä”. Artikkelissa sisustussuunnittelija, otsikon mukaisesti, harmittelee Suomalaisten kylpyhuoneiden persoonattomia, tylsiä ja hieman vanhanaikaisia laattavalintoja. Ymmärrän toki, että sisustussuunnittelija kommentoi aihetta omasta ammatillisesta näkökulmastaan käsin, mutta siitäkin huolimatta… En nyt sano, että olisin närkästynyt, mutta vahvasti kuitenkin eri mieltä siitä, kuinka harmillisia peruskylppärit nyt loppujen lopuksi ovat.

Meillä on aika mittava märkätilojen remontti parhaillaan käynnissä ja ehkä juuri siksi koin tämän aiheen myös hieman henkilökohtaiseksi, olen nimittäin valinnut juurikin nuo harmillisen peruskylppärin elementit omiin joskus valmistuviin märkätiloihini. Sisustussuunnittelijan näkökulmasta ehkä persoonaton ratkaisu, mutta itselleni henkilökohtaisesti juuri se, mitä tarvitsen. Tämä kirjoitus on siis puolustuspuhe harmillisille peruskylppäreille.

Ostaessamme talomme oli talon kellarikerrokseen rakennettu joskus 80-luvun alussa sauna ja kylpyhuone, jotka täysin ennalta arvattavasti olivat tietenkin kostuneet aikojen saatossa. Etukäteen oli siis tiedossa, että nämä tilat on purettava, kuivattava ja rakennettava uudelleen. Ei mikään ihan pieni ja halpa remontti…

Lähtötilanne, joskus 1980-luvulla rakennettu (kostunut) kylpyhuoneemme…

Budjetti

…”kyseiset laatat ovat sieltä tavallisesta eli edullisimmasta päästä. Kokonsa puolesta ne ovat helppo ja nopea asentaa eli kyse on myös kustannustehokkuudesta”…

Niinpä niin, tästähän todellisuudessa juuri on kyse. Siinä vaiheessa, kun omat märkätilani oli purettu rakenteisiin asti ja tiloissa oli tehty asbestipurku, kostuneet sementtilattiat oli piikattu kokonaisuudessaan pois, märkä hiekka sementin alta poistettu… Vanhan tilalle tullaan rakentamaan ammattitaitoisen suunnittelijan ohjeistuksen mukaan uusi alusrakenne sekä ilmanvaihto tilassa mietitään ja toteutetaan uudelleen, on budjettia kulunut jo sen verran, että se edullinen peruslaatta alkaa kummasti ”lämmittää mieltä”.

Uskoisin, että joskus valmistuvassa kylpyhuoneessani, omalla arvoasteikollani ihan ensimmäisenä ei suinkaan ole pintamateriaali, vaan se tosiseikka, että tiedän kaiken laattojen alla olevan kunnossa ja märkätilojen toimivan niin, että taloni rakenteet pysyvät ”terveinä”.

Purettu kylpyhuone ja sauna

Kostunut betonilattia on piikattu ylös ja seuraavaksi imetään märkä hiekka pois talon alta…

Tila

Omaa vanhaa taloani pyrin remontoimaan pääpiirteittäin vanhaa kunnioittaen. Märkätilojen kohdalla olen tietoisesti päättänyt tehdä poikkeuksen. Tosiasiahan kuitenkin on, että modernit märkätilat eivät kuulu 1950-luvulla rakennettuun taloon, joten turha kai niitä on harmillista peruskylppäriä kummemmaksi yrittää stailata.

Remonttia suunniteltaessa esillä oli moneen kertaan myös erillisen pihasaunan mahdollisuus, johon olisi tullut juokseva vesi. Erillisestä pihasaunasta huolimatta alakerta olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa ja kuivata, ja tähän päälle lisäksi vielä pihasaunan rakentamisen kustannukset… Valitettavasti tämä vaihtoehto ei vain yksinkertaisesti ollut budjetin osalta realistinen.

Sen verran olen myös mukavuudenhaluinen, että asunto ilman omia pesutiloja ei oikeastaan tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta. Sanotaanko nyt vaikka näin: Viides viikko ilman omaa kylpyhuonetta… Vaikka kylillä on erittäin hyvä uimahalli, alkaisi ”siviilirohkeuteni” asian suhteen pettää, ellen tietäisi, että remontti alkaa olla puolessa välissä ja syyskuussa luultavasti jo peseydyn ihan ikiomassa (joskin harmillisessa) peruskylppärissäni 😊

Siinä ne peruslaatat odottavat, että pohjat saadaan valmiiksi…

Visuaalisuus

…”Musta, valkoinen ja harmaa eivät sinänsä ole sävyinä vanhanaikaisia, vaan enemmänkin se, miten niitä käytetään kylpyhuoneissa niin yksitoikkoisesti”…

Itse pidän väreistä ja kaikenlaisten kuosien sekamelskasta. Märkätilojen osalta päädyin hyvin yksitoikkoiseen perusratkaisuun (samalla rahalla eli edullisesti olisi varmasti saanut jonkin muunkin sävyisiä laattoja), sillä märkätiloissa vietän aikaani maksimissaan 15 minuuttia päivässä (vesilaskun huomioiden toivottavasti vielä vähemmän). Tämän vuoksi näen, että en todellakaan tarvitse harmillista peruskylppäriä kummempaa tilaa peseytyäkseni.

Märkätilojeni osuus talon pinta-alasta on reilusti alle 10 prosenttia, joten olkoon loppu, yli 90 prosenttia, talostani värien ja kuosien leikkikenttä, joka miellyttää talon asukkaita ja ilmentää heidän persoonallisuuttaan.

Pukuhuoneen puolella on tarkoitus jättää vanhat tiiliseinät osittain näkyviin…

Lattian piikkauksen vuoksi osa pukuhuoneen tiiliseinistä on tuettu tunkeilla (toivottavasti nämä alkuperäiset väliseinät saadaan säästettyä…

Summa Summarum

…”Värimaailmaa on helpompi muuttaa esimerkiksi punaisilla tai turkooseilla pyyhkeillä. Harmaan ja valkoisen kanssa sopii mikä väri vain”…

Tarkoituksenani ei ole kiistää, eikä väittää, eikä etenkään kyseenalaistaa ammattilaista. Olen vain vahvasti sitä mieltä, että ihan se harmillinen peruskylppärikin puoltaa paikkaansa ja ilahduttaa (ainakin minua).

Tärkeintähän kuitenkin on, että kylpyhuone on asianmukaisesti rakennettu, ehjä ja toimiva kokonaisuus, johon puhtaus ja sisätilan miellyttävä lämpötila tuovat ripauksen ylellisyyttä… Vanhan talon kivijalkaan rakennetussa kylpyhuoneessa lämpötila oli viime talvena vakiona noin 15 astetta, joten mukavuuslämpö lattiassa vaikkakin tylsien harmaiden laattojen alla, voidaan ehdottomasti luokitella ylellisyydeksi 😊

Tunnustan, taisi tämä aihe mennä vähän tunteisiin…

Ystävällisin terveisin, SusannaK

Vähän oli viileähkö tunnelma viime talvena (pakkaspäivinä) käydä pesulla 🙂

Pyyhkeillähän minäkin ajattelin perusväristä kylpyhuonettani piristää…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Rappioromantiikkaa puutarhassa…

Rappioromantiikkaa puutarhassa…

Ensin ajattelin, että epäonnistuin… Kuten olen aikaisemmin kertonut, muutimme uuteen kotiimme helmikuussa. Oma tietämykseni puutarhan hoidosta oli ja on edelleen lähes olematon, eikä minulla ole koskaan aikaisemmin ollut huolehdittavanani muutamaa kymmentä neliötä suurempaa piha-aluetta. Nyt taloamme ympäröi yli kahden tuhannen neliön puutarha.

Tilanne puutarhassani on ”ryöstäytynyt” täysin käsistäni. Kokemattoman puutarhurin näkökulmasta kaikki tapahtuu liian nopeasti ja samanaikaisesti. Eikä minulla ole enää minkäänlaista käsitystä, mihin nurkkaan puutarhaa minun olisi järkevää seuraavaksi sännätä.

Nurmikon leikkaaminen vai rikkaruohot kasvimaalta? Kastelu vai rikkaruohot kukkapenkeistä? Köynnöskasvien siirtäminen talon seinustalta vai rikkaruohot marjapensaiden reunustoilta? Sortuneen kivimuurin korjaus vai rikkaruohot pihalaatoituksen laattojen väleistä? Ja niin edelleen…

Yleisnäkymä takapihasta olohuoneen ikkunasta kuvattuna…

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että puutarhan hoito on mitä suurimmassa määrin taitolaji. Se kuitenkin pääsi yllättämään, kuinka ”pahaan pulaan” oman puutarhani kanssa onnistuin itseni saattamaan ihan vain muutamassa kuukaudessa. Ottaen kuitenkin huomioon sen tosiasian, että lopputuloksesta huolimatta, olen vaivojani säästämättä puutarhassa alkukesän ahertanut.

Ongelma lienee siinä, että en tunne vielä riittävän hyvin puutarhani kasvistoa, enkä osaa ennakoida riittävästi tarvittavia toimenpiteitä. Havahdun puutarhan toiselta nurkalta vasta siinä vaiheessa, kun toisella nurkalla jo rehottaa kukkapenkissä lähes polven korkuista rikkakasvustoa… Eli olen jatkuvasti väärään aikaan väärässä paikassa😊

Puutarhastani löytyy kyllä ihania perennoja, mutta myös rikkaruohoja, rikkaruohoja ja vielä lisää rikkaruohoja…

Tietenkin ongelmaan liittyy hyvin vahvasti myös oma kokemattomuuteni ja tämän myötä riittävän suunnitelmallisuuden puute. Puutarha on suuri, joten sen lisäksi, että jo olemassa oleva pitäisi edes jotenkuten ottaa haltuun, olisi hyvä osata ”rakentaa” puutarhaan nk. huoltovapaita alueita. Mielestäni ajatuksena erittäin houkutteleva, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten huoltovapaat alueet olisi järkevää toteuttaa niin, että ne ihan oikeasti olisivat huoltovapaita. Maanpeittokasveja? Metsittämällä osa tontista? Jotakin muuta?

Maanpeittokasveja olen yrittänyt istuttaa, mutta varmaankin väärää lajiketta väärään paikkaan tai jotain… Osa on lähtenyt kasvamaan ja leviämään, mutta valitettavasti osan taisin kokemattomuuttani menettää…

Niin… Iltana eräänä, kun kiertelin aivan totaalisen viidakoituneessa puutarhassani, meinasin jo joutua epätoivon vietäväksi ja murehdin omaa epäonnistumistani puutarhan suhteen. Katselin siinä kivimuurin välistä versoavaa, oikeastaan aika kauniin vaaleanvihreää, kasvustoa (älkää kysykö mitä, kun en kuitenkaan osaa vastata😊) ja tulin ajatelleeksi, että vaikka kokonaisuus onkin tällä hetkellä kaikkea muuta, kuin toivottu, löytyy puutarhastani oikeastaan aika kauniita yksityiskohtia. Ensimmäistä kertaa ryhdyin puutarhaani tutkimaan hieman toisenlaisesta näkökulmasta…

…Rappioromantiikka on kulttuurillinen ilmentymä, jossa keskeisenä elementtinä on nimensä mukaisesti rappion romantisoiminen. Rappiollisen tuskastuneisuuden täyttämä elämäntilanne nähdään rappioromantiikassa ideaalina utopiana, joka tarjoaa mahdollisen ”pakokeinon…

Edellä esitetty määritelmä kuvaa melko hyvin puutarhaani ja omaa tämän hetkistä suhdettani siihen. Oikeastaan puutarhani edustaa melko puhtaasti ja johdonmukaisesti juuri rappioromanttista tyylisuuntaa. Haluan kuitenkin uskoa, että kehityn vielä kotipuutarhurina, kunhan jaksan ahkerasti asiaan perehtyä ja pitkäjänteisesti puutarhassani työskennellä. Tämän lisäksi, epätoivoon vaipumisen sijaan, päätinkin ruveta nauttimaan rappioromantiikasta puutarhassani.

Niinhän se vähän on, että sama asia voi olla kovastikin erinäköinen, riippuen siitä, miltä kantilta sitä kulloinkin katsoo…

Sateen raikasta keskiviikkoa toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Rahi kirppislöydöistä…

Rahi kirppislöydöistä…

Se, mitä Koronakevään aikana olen todella kaivannut, on kirpputorit. Itse lähden useimmiten kirpputorikierroksella, en niinkään etsimään mitään tiettyä tuotetta, vaan katselemaan, kiertelemään ja inspiroitumaan. Monta kertaa kierrokseltani olenkin palannut mukanani vähän sitä ja tätä, ehkä joskus, jossakin yhteydessä käyttökelpoista. Sitten, kun löydöilleni antaa aikansa, niin yleensä ne päätyvätkin lopulta tavalla tai toisella hyötykäyttöön.

Tänään päätin viettää hieman laatuaikaa itseni kanssa ja lähdin oikein ajan kanssa kirpputorikierrokselle pitkästä aikaa. Toivoin löytäväni yläkerran käytävän somisteeksi jotakin pientä, hauskaa ja edullista. Alakerran märkätilojen remontin budjetti ”paukkuu” muutamien yllättävien löydösten johdosta siihen malliin, että nimenomaan edullisuus tulee olemaan sisustukseni ja somistukseni kantava teema luultavasti ajasta ikuisuuteen 😊.

On mistä etsiä…

Melkein olin saanut koko suuren kirpputorin kierrettyä, kun huomasin, että eräässä loosissa oli myynnissä virkattu jalkarahi. Hetken tuumin ihan vakavissani rahin hankkimista, mutta lopulta päädyinkin ostamaan huimasti edullisemman vanhan matkalaukun, joka löytyi rahin vierestä. Mieleeni nimittäin tuli tuosta virkatusta jalkarahista, että hyvinhän vanha matkalaukkukin toimisi rahina, kunhan sen päälle kokoaisi jotakin pehmikettä. Ensimmäistä kertaa kirpputoria kiertäessäni en tietenkään vielä tiennyt, että tarvitsen jotakin pehmikettä tulevaan rahiini… Ei muuta, kuin takaisin lähtöruutuun ja kiertämään uudemman kerran kirpputori ympäri.

Kierros numero kaksi olikin varsin voitokas. Löysin nimittäin vanhan tyynyn (50 snt), käsin kirjotun pöytäliinan (5€) ja omasta mielestäni aivan valloittavan ristipistoin koristellun sohvatyynyn (3€). Näine hyvineni suuntasin kotia kohti kokoamaan rahia. Helppo ja nopea homma, joka ei vaatinut muuta, kuin pöytäliinan ompelun tyynynpäälliseksi.

Ompelukonetta jouduin kyllä (rehellisyyden nimissä) hyvän tovin etsimään muuton jäljiltä… Sen verran kauan on aikaa vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen jotakin ommellut:)

Hyvä juttu, pöytäliinasta jäi vielä hyvää pitsiä johonkin muuhun projektiin käytettäväksi…

Rahin alimmainen tyyny valmiina… Kirjailu on kaunis, joten voihan tätä käyttää myös päälimmäisenä tyynynä, kun ristipistot alkavat kyllästyttää…

Niinhän sitä tavataan sanoa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tästäkin huolimatta uskon, että ihan hyvän sisustuksen ja kodikkaan tunnelman saa aikaiseksi, vaikka sisustuksen kantava teema olisikin edullisuus (ja tätä kautta tietenkin myös kierrättäminen), kuten itselläni. Edullisuuden näkökulmasta toteutettu sisustus vain vaatii hieman enemmän aikaa etsiä ja löytää juuri ne omaa silmää miellyttävät ja omaan kotiin tarpeelliset elementit…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Se hetki, kun tilanne tuntuu eskaloituvan…

Se hetki, kun tilanne tuntuu eskaloituvan…

Käsitykseni ja tätä myöten varautumiseni siihen, mitä kaikkea edessä onkaan, kun hankkii välttävässä kunnossa olevan, 1950-luvun alussa rakennetun talon on ollut tähän mennessä omasta mielestäni suhteellisen realistinen… ja näkemykseni mukaan on edelleen.

Useimmat ilmi tulleet remonttitarpeet ovat olleet etukäteen tiedossa, eikä talon remontoinnista ole päässyt syntymään ”ruusunpunaisia unelmia”, joissa koti edustaa pienen pintaremontin ja sisustamisen jälkeen puhdaslinjaista maalaisromantiikkaa maustettuna yksilöllisillä ja kekseliäillä sisustusratkaisuilla.

Edellä esitetystä huolimatta, saattaa vallitseva tilanne joskus mietityttää reippaintakin remontoijaa. Tällä viikolla onkin tullut muutamaan otteeseen ihan vakavasti pysähdyttyä remontointiin liittyvien ajatusten äärelle. Tätä hetkeä varten, kun paljon asioita tapahtuu saman aikaisesti ja kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän levällään, ryhdyin pohtimaan remontoijan uskoa, toivoa ja rakkautta…

Remontissa tällä hetkellä yläkerta…

Ja alakerta… Keskikerros sentään asuttavassa kunnossa 🙂

Usko

En tiedä, mutta uskoisin näin… Henkilöt, jotka ovat lähteneet vastaavia projekteja toteuttamaan kuin omani, luultavasti ja useimmiten ainakin omaavat valtavan määrän uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä (ennemmin tai myöhemmin). Enkä tarkoita nyt sitä, että asiat järjestyisivät itsestään, vaan ennen kaikkea kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Realistisessa remontoijassa uskoa tulevaan valaa parhaimmillaan jo se, että katto ei ole ainakaan vielä tippunut niskaan…

Itse uskoa tulevaan kävin ”ammentamassa” tällä viikolla puutarhassa. Olen aina halunnut omistaa Rhodon. Nyt, kun pihallani sellainen on, olen koko kevään odottanut malttamattomana sen kukkimista, jotta näen minkä värisen Rhodon oikein omistan. Vihdoin alkuviikosta kukat puhkesivat kukkaan ja suureksi riemukseni aniliininpunaisen sävyissä (hiljaa mielessäni olin toivonut, ettei Rhodoni olisi ainakaan valkoinen).

Uskoa remontoijaan puutarhassa valoi myös se, että ensimmäisen kerran elämässäni voin piakkoin poimia mansikoita omalta mansikkamaalta… ja se on kyllä aika siistiä…

Toivo

Luulen myös, että moni vanhan talon remontoija elää jatkuvassa toivossa, ettei mitään yllättäviä lisäremontoinnin tarpeita ilmene ”matkan varrella”. Kaikkihan sen tietävät, että näiden asioiden äärellä tämä on täysin turha toivo, aina löytyy ennakoimattomia korjaustarpeita, joista aiheutuu ylimääräistä työtä, kustannuksia ja uudelleen aikatauluttamista. Niinpä realistinen remontoija toivookin lähinnä, ettei ylimääräiset korjaustarpeet ulotu talon rakenteisiin saakka.

Meillä oli jo ostaessamme projektiamme tieto, että alakerran märkätilojen lattiat ovat kosteat, joten märkätilat on puettava, kuivatettava ja uusittava. Alakerran remontti alkoi tällä viikolla. Pintamateriaalien alta löytyi vanhoja rakennusmateriaaleja, joista haitta-ainetarkastaja mittasi asbestipitoisuuksia eli asbestipuruksi meni alakerran lattia. Niinpä alakerran remontille tulee lisäkustannuksia ja tilojen valmistuminen viivästyy suunnitellusta aikataulusta…

Ei se mitään, tämä oli kuitenkin vielä se pieni ja väistämätön yllätys eli vielä on toivoa jäljellä, että alakerran vauriot on mahdollista korjata ja saada käyttökuntoon.

Kylpyhuoneeni vallitseva tilanne…

Pukuhuoneen puolella näyttää puolestaan tältä…

Rakkaus

Rakkautta on niin kovin monenlaista… Joku rakastaa vanhoja esineitä, joku puolestaan kesää, toinen hiljaisuutta ja kolmas linnunlaulua. Tässä kuitenkin otan puheeksi rakkauden, joka liittyy parisuhteeseen. Aika moni realistinen remontoija on varmasti varautunut siihen, että vanhan talon remontointi kaikkien muiden arjen toimintojen ohessa saattaa ainakin hetkellisesti vaikuttaa parisuhteen tilaan. Rakkaus saattaa syventyä, rakoilla, muuttaa muotoaan ja valitettavasti olen kuullut muutamasta tapauksesta, jossa se on jopa loppunut kokonaan.

Siippani ihmetteli kovin viime viikolla, miten on mahdollista, että parikymppisenä nuorena miehenä tapaa omasta mielestään ihan asiallisen ihmisen… Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin huomaa olevansa naimisissa Hyacinth Bucketin kanssa… Oletan kuitenkin, että palaute annettiin kaikella rakkaudella😊

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa?

Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa?

Niin, siinäpä vasta hyvä kysymys. Seuraava projektini on yläkerran kapean käytävän pintaremontti. Käytävän lattiaa peittää tumman turkoosi kokolattiamatto, josta itse asiassa pidän. Kokolattiamatto on kuitenkin aikojen saatossa likaantunut niin pahoin (ja tuoksukin on melko tunkkainen), etten usko sen pelastamisyrityksiin pesemällä.

Alakerran muovimattojen alta on paljastunut oikein kauniin väristä puulattiaa, joten vastoin parempaa tietämystä oletin yläkerran käytävän lattiankin olevan puunvärinen. Tämän olettamuksen valossa lähdin suunnittelemaan yläkerran käytävän pintoja.

Pitkä, kapea ja pimeä käytävä on mielestäni aina haastava sisustamisen näkökulmasta. Kodikkuuden tunnelmaa ensimmäisessä suunnitelmassani lähdin etsimään keltakuvioisesta tapetista. Käytävän pitkä seinä oli siis tarkoitus levyttää sekä tapetoida ja loput käytävästä maalata valkoiseksi. Tapetitkin tuli jo ostettua…

Yläkerran remontoitava käytävä…

Käytävään luonnonvaloa tulee ainoastaan käytävän syvennyksen pienistä ikkunoista

Eilen sitten vihdoin ja viimein päätin hieman kurkistaa kokolattiamaton alle (olisi ehkä kannattanut kurkistaa jo hieman aikaisemmin, esimerkiksi ennen keltaisten tapettien hankkimista 😉).

Yllätykseni oli melkoinen, kun kokolattiamaton alta löytyikin kirkkaanpunaiseksi maalattu puulattia. Positiivista löydössäni oli tietenkin se, että eittämättä alkuperäinen puulattia näytti olevan melko hyväkuntoinen. Vähän heikompi juttu puolestaan tuo kirkkaanpunainen maali lattian pinnassa. Tokihan lattiasta voisi yrittää hioa maalipinnan pois, mutta jostakin käsittämättömästä syystä päätin kuitenkin lähteä asiaan uudelleen orientoitumaan punaisen lattian ehdoilla.

Hups, kokolattiamaton alta löytyi punaiseksi maalattu puulattia…

Niinpä hankin uudet tapetit käytävän seinään (keltaiset löytänevät kyllä paikkansa jostakin muusta tilasta, sillä remontoitavia pintoja talostamme löytyy yllin kyllin). Käytävän remontoinnin nimittäin päätin aloittaa tänä viikonloppuna. Tapetit muuten löysin täältä

Nähtäväksi jää, toimiiko tämä kuosi punaisen lattian kanssa vaiko ei 🙂

Tähän väliin on pakko tunnustaa, että ihan vähän tai oikeastaan aika paljonkin epäilyttää, mahtaako lopputulos olla jotakin aivan käsittämättömän kammottavaa. Järjen ääneni nimittäin sanoo, että nyt kannattaisi vain valita hieman hillitymmät sävyt ja hoitaa käytävän remontti kerralla niin sanotusti päätyyn saakka. Tästäkin huolimatta tällä kertaa haluan antaa mahdollisuuden punaiselle lattialle ja seurata intuitiotani asian suhteen. Järki vai tunne, tunne vai järki… Kysymys, jonka kanssa meistä jokainen varmasti tasapainoilee jatkuvasti tehdessään päätöksiä niin pienemmistä, kuin suuremmistakin asioista oman elämänsä poluilla…

Nähtäväksi siis jää, voiko punainen lattia toimia käytävän sisustuksessa vai tehdäänkö käytävän pintaremontti lopulta kahteen kertaan 😊

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us: