Kompromissi – 70-luvun makuuhuone…

Kompromissi – 70-luvun makuuhuone…

Mitä olen vanhan (tyydyttävässä kunnossa ostetun) talon omistajana oppinut ihan ensimmäiseksi on se, että mitä tahansa voi tapahtua, koska tahansa (ja tapahtuukin). Tämä johtaa siihen, että mikäli haluaa välttää itsensä uuvuttamisen, on ennalta tehtyihin suunnitelmiin suhtauduttava äärimmäisen joustavasti.

Itse olen aina ollut ja olen edelleenkin aika päämäärätietoinen ihminen, mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, mikä hienous piilee elämänviisaudessa: ”Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Olen myös alkanut vähitellen sisäistää, että vanhan talon omistaminen on päättymätön matka, joten siitä matkasta kannattaa (ainakin yrittää) tehdä mahdollisimman miellyttävä. Ihan ykkösluokan matkaan emme varmasti yllä, mutta turistiluokassa matkustaminen on ihan hyvä ja mukava tapa edetä, kun ottaa huomioon, että matkaa voisi joutua taittamaan pimeässä ruumassakin…

Alun perin meillä oli suunnitelmissa korjauttaa tämän kesän aikana alakerran kostuneet pesutilat ja tehdä yläkertaan pintaremontti. Suunnitelma perustui pitkälti siihen, että alakerran remontti teetetään ammattilaisilla, jolloin itse ehdimme remontoimaan yläkertaa. Alakerran remontin tarve osoittautui odotettua huomattavasti mittavammaksi, joten nyt kaikki irtoava työvoima niin ammattilaisten, kuin meidänkin on keskitettävä alakertaan, mikäli mielimme saada syksyksi omat pesutilat käyttöömme. Niinpä yläkerran remontin osalta oli tässä kohden pakko ”viheltää peli poikki”.

Yläkerrassa ehdimme saada listoitusta vaille valmiiksi toisen makuuhuoneen ja käytävän, mutta toisen makuuhuoneen remontointi siirtynee pitkälle syksyyn tai mahdollisesti jopa ensi kevääseen. Remontoimatta jäävän makuuhuoneen pinnat ja sisustuksen olin jo ehtinyt suunnitella mukailemaan 50-luvun hengessä yläkerran muita tiloja. Ei se mitään, kuten edellä tuli todettua, vanhan talon remontoinnissa viisainta on mielestäni mukautua vallitseviin olosuhteisiin.

Kyseisen makuuhuoneen seinät on peitetty joskus 1970-luvulla beigen värisellä tekstiililevyllä, joten melko luonnollista oli lähteä huonetta viihtyisämmäksi somistamaan juuri 70-luvun hengessä. Ratkaisu on jollakin aikavälillä väliaikainen, joten ylimääräistä rahaa en tässä vaiheessa halunnut huoneen somistamiseen käyttää. Keräsin siis varastojen ja kaappien uumenista kaiken hiemankin 70-luvun henkeen sopivan yhteen ja näillä ”eväillä” lähdin huonetta somistamaan.

Etukäteen suunniteltu makuuhuoneen sisustus siis vaihtui keräilyerällä somistettuun makuuhuoneeseen, mutta omaan silmääni kuitenkin ihan kodikkaaseen ja viihtyisään. Luulenpa, että ihan mukava ensi syksynä on kyseisessä huoneessa kääriytyä lämpimien vällyjen alle kuuntelemaan sateen ropinaa… Niinpä niin, matka jatkuu, ei ehkä suorinta tietä perille, mutta jatkuu kuitenkin…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Makuuhuoneen verhot hankin lähes 15 vuotta sitten itselleni 30-vuotislahjaksi. Hyvä hankinta, sillä aina ne ovat löytäneet paikkansa jostakin…

Vihreät ”neuvotteluhuoneen tuolit” hankin kolme vuotta sitten Altian tehtaan rompetorilta…

Muistojen aarreaitasta… Nuori herramme ei koskaan halunnut vauvana tuttia, mutta pupun korva oli suussa aina ja kaikkialla…

Lakanat on melko tuore kirpputorilöytö tältä kesältä… Perheen koira muuten tietää paikkansa 🙂

Kattolampun perin talon edelliseltä omistajalta…

Ihan pienen investoinnin kuitenkin tein ja hankin ruukkukasvin huonetta piristämään…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä” – Ihan vaan sillä, että olen vahvasti eri mieltä

”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä” – Ihan vaan sillä, että olen vahvasti eri mieltä

Viime viikolla luin Iltalehdestä artikkelin otsikolla: Tämä kylpyhuone on nyt kaikkialla – ja niitä remontoidaan lisää: ”Harmillista nähdä näitä peruskylppäreitä”. Artikkelissa sisustussuunnittelija, otsikon mukaisesti, harmittelee Suomalaisten kylpyhuoneiden persoonattomia, tylsiä ja hieman vanhanaikaisia laattavalintoja. Ymmärrän toki, että sisustussuunnittelija kommentoi aihetta omasta ammatillisesta näkökulmastaan käsin, mutta siitäkin huolimatta… En nyt sano, että olisin närkästynyt, mutta vahvasti kuitenkin eri mieltä siitä, kuinka harmillisia peruskylppärit nyt loppujen lopuksi ovat.

Meillä on aika mittava märkätilojen remontti parhaillaan käynnissä ja ehkä juuri siksi koin tämän aiheen myös hieman henkilökohtaiseksi, olen nimittäin valinnut juurikin nuo harmillisen peruskylppärin elementit omiin joskus valmistuviin märkätiloihini. Sisustussuunnittelijan näkökulmasta ehkä persoonaton ratkaisu, mutta itselleni henkilökohtaisesti juuri se, mitä tarvitsen. Tämä kirjoitus on siis puolustuspuhe harmillisille peruskylppäreille.

Ostaessamme talomme oli talon kellarikerrokseen rakennettu joskus 80-luvun alussa sauna ja kylpyhuone, jotka täysin ennalta arvattavasti olivat tietenkin kostuneet aikojen saatossa. Etukäteen oli siis tiedossa, että nämä tilat on purettava, kuivattava ja rakennettava uudelleen. Ei mikään ihan pieni ja halpa remontti…

Lähtötilanne, joskus 1980-luvulla rakennettu (kostunut) kylpyhuoneemme…

Budjetti

…”kyseiset laatat ovat sieltä tavallisesta eli edullisimmasta päästä. Kokonsa puolesta ne ovat helppo ja nopea asentaa eli kyse on myös kustannustehokkuudesta”…

Niinpä niin, tästähän todellisuudessa juuri on kyse. Siinä vaiheessa, kun omat märkätilani oli purettu rakenteisiin asti ja tiloissa oli tehty asbestipurku, kostuneet sementtilattiat oli piikattu kokonaisuudessaan pois, märkä hiekka sementin alta poistettu… Vanhan tilalle tullaan rakentamaan ammattitaitoisen suunnittelijan ohjeistuksen mukaan uusi alusrakenne sekä ilmanvaihto tilassa mietitään ja toteutetaan uudelleen, on budjettia kulunut jo sen verran, että se edullinen peruslaatta alkaa kummasti ”lämmittää mieltä”.

Uskoisin, että joskus valmistuvassa kylpyhuoneessani, omalla arvoasteikollani ihan ensimmäisenä ei suinkaan ole pintamateriaali, vaan se tosiseikka, että tiedän kaiken laattojen alla olevan kunnossa ja märkätilojen toimivan niin, että taloni rakenteet pysyvät ”terveinä”.

Purettu kylpyhuone ja sauna

Kostunut betonilattia on piikattu ylös ja seuraavaksi imetään märkä hiekka pois talon alta…

Tila

Omaa vanhaa taloani pyrin remontoimaan pääpiirteittäin vanhaa kunnioittaen. Märkätilojen kohdalla olen tietoisesti päättänyt tehdä poikkeuksen. Tosiasiahan kuitenkin on, että modernit märkätilat eivät kuulu 1950-luvulla rakennettuun taloon, joten turha kai niitä on harmillista peruskylppäriä kummemmaksi yrittää stailata.

Remonttia suunniteltaessa esillä oli moneen kertaan myös erillisen pihasaunan mahdollisuus, johon olisi tullut juokseva vesi. Erillisestä pihasaunasta huolimatta alakerta olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa ja kuivata, ja tähän päälle lisäksi vielä pihasaunan rakentamisen kustannukset… Valitettavasti tämä vaihtoehto ei vain yksinkertaisesti ollut budjetin osalta realistinen.

Sen verran olen myös mukavuudenhaluinen, että asunto ilman omia pesutiloja ei oikeastaan tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta. Sanotaanko nyt vaikka näin: Viides viikko ilman omaa kylpyhuonetta… Vaikka kylillä on erittäin hyvä uimahalli, alkaisi ”siviilirohkeuteni” asian suhteen pettää, ellen tietäisi, että remontti alkaa olla puolessa välissä ja syyskuussa luultavasti jo peseydyn ihan ikiomassa (joskin harmillisessa) peruskylppärissäni 😊

Siinä ne peruslaatat odottavat, että pohjat saadaan valmiiksi…

Visuaalisuus

…”Musta, valkoinen ja harmaa eivät sinänsä ole sävyinä vanhanaikaisia, vaan enemmänkin se, miten niitä käytetään kylpyhuoneissa niin yksitoikkoisesti”…

Itse pidän väreistä ja kaikenlaisten kuosien sekamelskasta. Märkätilojen osalta päädyin hyvin yksitoikkoiseen perusratkaisuun (samalla rahalla eli edullisesti olisi varmasti saanut jonkin muunkin sävyisiä laattoja), sillä märkätiloissa vietän aikaani maksimissaan 15 minuuttia päivässä (vesilaskun huomioiden toivottavasti vielä vähemmän). Tämän vuoksi näen, että en todellakaan tarvitse harmillista peruskylppäriä kummempaa tilaa peseytyäkseni.

Märkätilojeni osuus talon pinta-alasta on reilusti alle 10 prosenttia, joten olkoon loppu, yli 90 prosenttia, talostani värien ja kuosien leikkikenttä, joka miellyttää talon asukkaita ja ilmentää heidän persoonallisuuttaan.

Pukuhuoneen puolella on tarkoitus jättää vanhat tiiliseinät osittain näkyviin…

Lattian piikkauksen vuoksi osa pukuhuoneen tiiliseinistä on tuettu tunkeilla (toivottavasti nämä alkuperäiset väliseinät saadaan säästettyä…

Summa Summarum

…”Värimaailmaa on helpompi muuttaa esimerkiksi punaisilla tai turkooseilla pyyhkeillä. Harmaan ja valkoisen kanssa sopii mikä väri vain”…

Tarkoituksenani ei ole kiistää, eikä väittää, eikä etenkään kyseenalaistaa ammattilaista. Olen vain vahvasti sitä mieltä, että ihan se harmillinen peruskylppärikin puoltaa paikkaansa ja ilahduttaa (ainakin minua).

Tärkeintähän kuitenkin on, että kylpyhuone on asianmukaisesti rakennettu, ehjä ja toimiva kokonaisuus, johon puhtaus ja sisätilan miellyttävä lämpötila tuovat ripauksen ylellisyyttä… Vanhan talon kivijalkaan rakennetussa kylpyhuoneessa lämpötila oli viime talvena vakiona noin 15 astetta, joten mukavuuslämpö lattiassa vaikkakin tylsien harmaiden laattojen alla, voidaan ehdottomasti luokitella ylellisyydeksi 😊

Tunnustan, taisi tämä aihe mennä vähän tunteisiin…

Ystävällisin terveisin, SusannaK

Vähän oli viileähkö tunnelma viime talvena (pakkaspäivinä) käydä pesulla 🙂

Pyyhkeillähän minäkin ajattelin perusväristä kylpyhuonettani piristää…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Rappioromantiikkaa puutarhassa…

Rappioromantiikkaa puutarhassa…

Ensin ajattelin, että epäonnistuin… Kuten olen aikaisemmin kertonut, muutimme uuteen kotiimme helmikuussa. Oma tietämykseni puutarhan hoidosta oli ja on edelleen lähes olematon, eikä minulla ole koskaan aikaisemmin ollut huolehdittavanani muutamaa kymmentä neliötä suurempaa piha-aluetta. Nyt taloamme ympäröi yli kahden tuhannen neliön puutarha.

Tilanne puutarhassani on ”ryöstäytynyt” täysin käsistäni. Kokemattoman puutarhurin näkökulmasta kaikki tapahtuu liian nopeasti ja samanaikaisesti. Eikä minulla ole enää minkäänlaista käsitystä, mihin nurkkaan puutarhaa minun olisi järkevää seuraavaksi sännätä.

Nurmikon leikkaaminen vai rikkaruohot kasvimaalta? Kastelu vai rikkaruohot kukkapenkeistä? Köynnöskasvien siirtäminen talon seinustalta vai rikkaruohot marjapensaiden reunustoilta? Sortuneen kivimuurin korjaus vai rikkaruohot pihalaatoituksen laattojen väleistä? Ja niin edelleen…

Yleisnäkymä takapihasta olohuoneen ikkunasta kuvattuna…

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että puutarhan hoito on mitä suurimmassa määrin taitolaji. Se kuitenkin pääsi yllättämään, kuinka ”pahaan pulaan” oman puutarhani kanssa onnistuin itseni saattamaan ihan vain muutamassa kuukaudessa. Ottaen kuitenkin huomioon sen tosiasian, että lopputuloksesta huolimatta, olen vaivojani säästämättä puutarhassa alkukesän ahertanut.

Ongelma lienee siinä, että en tunne vielä riittävän hyvin puutarhani kasvistoa, enkä osaa ennakoida riittävästi tarvittavia toimenpiteitä. Havahdun puutarhan toiselta nurkalta vasta siinä vaiheessa, kun toisella nurkalla jo rehottaa kukkapenkissä lähes polven korkuista rikkakasvustoa… Eli olen jatkuvasti väärään aikaan väärässä paikassa😊

Puutarhastani löytyy kyllä ihania perennoja, mutta myös rikkaruohoja, rikkaruohoja ja vielä lisää rikkaruohoja…

Tietenkin ongelmaan liittyy hyvin vahvasti myös oma kokemattomuuteni ja tämän myötä riittävän suunnitelmallisuuden puute. Puutarha on suuri, joten sen lisäksi, että jo olemassa oleva pitäisi edes jotenkuten ottaa haltuun, olisi hyvä osata ”rakentaa” puutarhaan nk. huoltovapaita alueita. Mielestäni ajatuksena erittäin houkutteleva, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten huoltovapaat alueet olisi järkevää toteuttaa niin, että ne ihan oikeasti olisivat huoltovapaita. Maanpeittokasveja? Metsittämällä osa tontista? Jotakin muuta?

Maanpeittokasveja olen yrittänyt istuttaa, mutta varmaankin väärää lajiketta väärään paikkaan tai jotain… Osa on lähtenyt kasvamaan ja leviämään, mutta valitettavasti osan taisin kokemattomuuttani menettää…

Niin… Iltana eräänä, kun kiertelin aivan totaalisen viidakoituneessa puutarhassani, meinasin jo joutua epätoivon vietäväksi ja murehdin omaa epäonnistumistani puutarhan suhteen. Katselin siinä kivimuurin välistä versoavaa, oikeastaan aika kauniin vaaleanvihreää, kasvustoa (älkää kysykö mitä, kun en kuitenkaan osaa vastata😊) ja tulin ajatelleeksi, että vaikka kokonaisuus onkin tällä hetkellä kaikkea muuta, kuin toivottu, löytyy puutarhastani oikeastaan aika kauniita yksityiskohtia. Ensimmäistä kertaa ryhdyin puutarhaani tutkimaan hieman toisenlaisesta näkökulmasta…

…Rappioromantiikka on kulttuurillinen ilmentymä, jossa keskeisenä elementtinä on nimensä mukaisesti rappion romantisoiminen. Rappiollisen tuskastuneisuuden täyttämä elämäntilanne nähdään rappioromantiikassa ideaalina utopiana, joka tarjoaa mahdollisen ”pakokeinon…

Edellä esitetty määritelmä kuvaa melko hyvin puutarhaani ja omaa tämän hetkistä suhdettani siihen. Oikeastaan puutarhani edustaa melko puhtaasti ja johdonmukaisesti juuri rappioromanttista tyylisuuntaa. Haluan kuitenkin uskoa, että kehityn vielä kotipuutarhurina, kunhan jaksan ahkerasti asiaan perehtyä ja pitkäjänteisesti puutarhassani työskennellä. Tämän lisäksi, epätoivoon vaipumisen sijaan, päätinkin ruveta nauttimaan rappioromantiikasta puutarhassani.

Niinhän se vähän on, että sama asia voi olla kovastikin erinäköinen, riippuen siitä, miltä kantilta sitä kulloinkin katsoo…

Sateen raikasta keskiviikkoa toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Rahi kirppislöydöistä…

Rahi kirppislöydöistä…

Se, mitä Koronakevään aikana olen todella kaivannut, on kirpputorit. Itse lähden useimmiten kirpputorikierroksella, en niinkään etsimään mitään tiettyä tuotetta, vaan katselemaan, kiertelemään ja inspiroitumaan. Monta kertaa kierrokseltani olenkin palannut mukanani vähän sitä ja tätä, ehkä joskus, jossakin yhteydessä käyttökelpoista. Sitten, kun löydöilleni antaa aikansa, niin yleensä ne päätyvätkin lopulta tavalla tai toisella hyötykäyttöön.

Tänään päätin viettää hieman laatuaikaa itseni kanssa ja lähdin oikein ajan kanssa kirpputorikierrokselle pitkästä aikaa. Toivoin löytäväni yläkerran käytävän somisteeksi jotakin pientä, hauskaa ja edullista. Alakerran märkätilojen remontin budjetti ”paukkuu” muutamien yllättävien löydösten johdosta siihen malliin, että nimenomaan edullisuus tulee olemaan sisustukseni ja somistukseni kantava teema luultavasti ajasta ikuisuuteen 😊.

On mistä etsiä…

Melkein olin saanut koko suuren kirpputorin kierrettyä, kun huomasin, että eräässä loosissa oli myynnissä virkattu jalkarahi. Hetken tuumin ihan vakavissani rahin hankkimista, mutta lopulta päädyinkin ostamaan huimasti edullisemman vanhan matkalaukun, joka löytyi rahin vierestä. Mieleeni nimittäin tuli tuosta virkatusta jalkarahista, että hyvinhän vanha matkalaukkukin toimisi rahina, kunhan sen päälle kokoaisi jotakin pehmikettä. Ensimmäistä kertaa kirpputoria kiertäessäni en tietenkään vielä tiennyt, että tarvitsen jotakin pehmikettä tulevaan rahiini… Ei muuta, kuin takaisin lähtöruutuun ja kiertämään uudemman kerran kirpputori ympäri.

Kierros numero kaksi olikin varsin voitokas. Löysin nimittäin vanhan tyynyn (50 snt), käsin kirjotun pöytäliinan (5€) ja omasta mielestäni aivan valloittavan ristipistoin koristellun sohvatyynyn (3€). Näine hyvineni suuntasin kotia kohti kokoamaan rahia. Helppo ja nopea homma, joka ei vaatinut muuta, kuin pöytäliinan ompelun tyynynpäälliseksi.

Ompelukonetta jouduin kyllä (rehellisyyden nimissä) hyvän tovin etsimään muuton jäljiltä… Sen verran kauan on aikaa vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen jotakin ommellut:)

Hyvä juttu, pöytäliinasta jäi vielä hyvää pitsiä johonkin muuhun projektiin käytettäväksi…

Rahin alimmainen tyyny valmiina… Kirjailu on kaunis, joten voihan tätä käyttää myös päälimmäisenä tyynynä, kun ristipistot alkavat kyllästyttää…

Niinhän sitä tavataan sanoa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tästäkin huolimatta uskon, että ihan hyvän sisustuksen ja kodikkaan tunnelman saa aikaiseksi, vaikka sisustuksen kantava teema olisikin edullisuus (ja tätä kautta tietenkin myös kierrättäminen), kuten itselläni. Edullisuuden näkökulmasta toteutettu sisustus vain vaatii hieman enemmän aikaa etsiä ja löytää juuri ne omaa silmää miellyttävät ja omaan kotiin tarpeelliset elementit…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Se hetki, kun tilanne tuntuu eskaloituvan…

Se hetki, kun tilanne tuntuu eskaloituvan…

Käsitykseni ja tätä myöten varautumiseni siihen, mitä kaikkea edessä onkaan, kun hankkii välttävässä kunnossa olevan, 1950-luvun alussa rakennetun talon on ollut tähän mennessä omasta mielestäni suhteellisen realistinen… ja näkemykseni mukaan on edelleen.

Useimmat ilmi tulleet remonttitarpeet ovat olleet etukäteen tiedossa, eikä talon remontoinnista ole päässyt syntymään ”ruusunpunaisia unelmia”, joissa koti edustaa pienen pintaremontin ja sisustamisen jälkeen puhdaslinjaista maalaisromantiikkaa maustettuna yksilöllisillä ja kekseliäillä sisustusratkaisuilla.

Edellä esitetystä huolimatta, saattaa vallitseva tilanne joskus mietityttää reippaintakin remontoijaa. Tällä viikolla onkin tullut muutamaan otteeseen ihan vakavasti pysähdyttyä remontointiin liittyvien ajatusten äärelle. Tätä hetkeä varten, kun paljon asioita tapahtuu saman aikaisesti ja kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän levällään, ryhdyin pohtimaan remontoijan uskoa, toivoa ja rakkautta…

Remontissa tällä hetkellä yläkerta…

Ja alakerta… Keskikerros sentään asuttavassa kunnossa 🙂

Usko

En tiedä, mutta uskoisin näin… Henkilöt, jotka ovat lähteneet vastaavia projekteja toteuttamaan kuin omani, luultavasti ja useimmiten ainakin omaavat valtavan määrän uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä (ennemmin tai myöhemmin). Enkä tarkoita nyt sitä, että asiat järjestyisivät itsestään, vaan ennen kaikkea kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Realistisessa remontoijassa uskoa tulevaan valaa parhaimmillaan jo se, että katto ei ole ainakaan vielä tippunut niskaan…

Itse uskoa tulevaan kävin ”ammentamassa” tällä viikolla puutarhassa. Olen aina halunnut omistaa Rhodon. Nyt, kun pihallani sellainen on, olen koko kevään odottanut malttamattomana sen kukkimista, jotta näen minkä värisen Rhodon oikein omistan. Vihdoin alkuviikosta kukat puhkesivat kukkaan ja suureksi riemukseni aniliininpunaisen sävyissä (hiljaa mielessäni olin toivonut, ettei Rhodoni olisi ainakaan valkoinen).

Uskoa remontoijaan puutarhassa valoi myös se, että ensimmäisen kerran elämässäni voin piakkoin poimia mansikoita omalta mansikkamaalta… ja se on kyllä aika siistiä…

Toivo

Luulen myös, että moni vanhan talon remontoija elää jatkuvassa toivossa, ettei mitään yllättäviä lisäremontoinnin tarpeita ilmene ”matkan varrella”. Kaikkihan sen tietävät, että näiden asioiden äärellä tämä on täysin turha toivo, aina löytyy ennakoimattomia korjaustarpeita, joista aiheutuu ylimääräistä työtä, kustannuksia ja uudelleen aikatauluttamista. Niinpä realistinen remontoija toivookin lähinnä, ettei ylimääräiset korjaustarpeet ulotu talon rakenteisiin saakka.

Meillä oli jo ostaessamme projektiamme tieto, että alakerran märkätilojen lattiat ovat kosteat, joten märkätilat on puettava, kuivatettava ja uusittava. Alakerran remontti alkoi tällä viikolla. Pintamateriaalien alta löytyi vanhoja rakennusmateriaaleja, joista haitta-ainetarkastaja mittasi asbestipitoisuuksia eli asbestipuruksi meni alakerran lattia. Niinpä alakerran remontille tulee lisäkustannuksia ja tilojen valmistuminen viivästyy suunnitellusta aikataulusta…

Ei se mitään, tämä oli kuitenkin vielä se pieni ja väistämätön yllätys eli vielä on toivoa jäljellä, että alakerran vauriot on mahdollista korjata ja saada käyttökuntoon.

Kylpyhuoneeni vallitseva tilanne…

Pukuhuoneen puolella näyttää puolestaan tältä…

Rakkaus

Rakkautta on niin kovin monenlaista… Joku rakastaa vanhoja esineitä, joku puolestaan kesää, toinen hiljaisuutta ja kolmas linnunlaulua. Tässä kuitenkin otan puheeksi rakkauden, joka liittyy parisuhteeseen. Aika moni realistinen remontoija on varmasti varautunut siihen, että vanhan talon remontointi kaikkien muiden arjen toimintojen ohessa saattaa ainakin hetkellisesti vaikuttaa parisuhteen tilaan. Rakkaus saattaa syventyä, rakoilla, muuttaa muotoaan ja valitettavasti olen kuullut muutamasta tapauksesta, jossa se on jopa loppunut kokonaan.

Siippani ihmetteli kovin viime viikolla, miten on mahdollista, että parikymppisenä nuorena miehenä tapaa omasta mielestään ihan asiallisen ihmisen… Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin huomaa olevansa naimisissa Hyacinth Bucketin kanssa… Oletan kuitenkin, että palaute annettiin kaikella rakkaudella😊

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa?

Voiko punainen lattia toimia sisustuksessa?

Niin, siinäpä vasta hyvä kysymys. Seuraava projektini on yläkerran kapean käytävän pintaremontti. Käytävän lattiaa peittää tumman turkoosi kokolattiamatto, josta itse asiassa pidän. Kokolattiamatto on kuitenkin aikojen saatossa likaantunut niin pahoin (ja tuoksukin on melko tunkkainen), etten usko sen pelastamisyrityksiin pesemällä.

Alakerran muovimattojen alta on paljastunut oikein kauniin väristä puulattiaa, joten vastoin parempaa tietämystä oletin yläkerran käytävän lattiankin olevan puunvärinen. Tämän olettamuksen valossa lähdin suunnittelemaan yläkerran käytävän pintoja.

Pitkä, kapea ja pimeä käytävä on mielestäni aina haastava sisustamisen näkökulmasta. Kodikkuuden tunnelmaa ensimmäisessä suunnitelmassani lähdin etsimään keltakuvioisesta tapetista. Käytävän pitkä seinä oli siis tarkoitus levyttää sekä tapetoida ja loput käytävästä maalata valkoiseksi. Tapetitkin tuli jo ostettua…

Yläkerran remontoitava käytävä…

Käytävään luonnonvaloa tulee ainoastaan käytävän syvennyksen pienistä ikkunoista

Eilen sitten vihdoin ja viimein päätin hieman kurkistaa kokolattiamaton alle (olisi ehkä kannattanut kurkistaa jo hieman aikaisemmin, esimerkiksi ennen keltaisten tapettien hankkimista 😉).

Yllätykseni oli melkoinen, kun kokolattiamaton alta löytyikin kirkkaanpunaiseksi maalattu puulattia. Positiivista löydössäni oli tietenkin se, että eittämättä alkuperäinen puulattia näytti olevan melko hyväkuntoinen. Vähän heikompi juttu puolestaan tuo kirkkaanpunainen maali lattian pinnassa. Tokihan lattiasta voisi yrittää hioa maalipinnan pois, mutta jostakin käsittämättömästä syystä päätin kuitenkin lähteä asiaan uudelleen orientoitumaan punaisen lattian ehdoilla.

Hups, kokolattiamaton alta löytyi punaiseksi maalattu puulattia…

Niinpä hankin uudet tapetit käytävän seinään (keltaiset löytänevät kyllä paikkansa jostakin muusta tilasta, sillä remontoitavia pintoja talostamme löytyy yllin kyllin). Käytävän remontoinnin nimittäin päätin aloittaa tänä viikonloppuna. Tapetit muuten löysin täältä

Nähtäväksi jää, toimiiko tämä kuosi punaisen lattian kanssa vaiko ei 🙂

Tähän väliin on pakko tunnustaa, että ihan vähän tai oikeastaan aika paljonkin epäilyttää, mahtaako lopputulos olla jotakin aivan käsittämättömän kammottavaa. Järjen ääneni nimittäin sanoo, että nyt kannattaisi vain valita hieman hillitymmät sävyt ja hoitaa käytävän remontti kerralla niin sanotusti päätyyn saakka. Tästäkin huolimatta tällä kertaa haluan antaa mahdollisuuden punaiselle lattialle ja seurata intuitiotani asian suhteen. Järki vai tunne, tunne vai järki… Kysymys, jonka kanssa meistä jokainen varmasti tasapainoilee jatkuvasti tehdessään päätöksiä niin pienemmistä, kuin suuremmistakin asioista oman elämänsä poluilla…

Nähtäväksi siis jää, voiko punainen lattia toimia käytävän sisustuksessa vai tehdäänkö käytävän pintaremontti lopulta kahteen kertaan 😊

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Paha mieli ja puutarhaunelmia…

Paha mieli ja puutarhaunelmia…

Kyllä, mielestäni on ihan ok tunnustaa, jos on paha mieli… ja kyllä, nyt minulla on paha mieli. Jokaisella meillä on tietenkin omat tapamme käsitellä mielipahaa. Itse kuulun hyvin vahvasti siihen ihmisjoukkoon, joiden ensimmäinen reaktio on toiminta.

Neljänkympin kriisissä aloitin juoksuharrastuksen, joka toimikin itse asiassa varsin hyvin kyseisen ikäkriisin ”selättäjänä”. Siinä sivussa löysin itselleni mieluisan harrastuksen, joka näyttelee edelleen suurta roolia elämässäni.

Puutarhani on kauniisti sanottuna hieman villiintynyt ja tämän vuoksi päätin tällä kertaa lenkkipolun sijaan suunnata pahaa mieltäni parantelemaan pihan perälle.

Sen olenkin jo useampaan kertaan ehtinyt todeta, että en todellisuudessa ymmärrä mitään ja tarkoitan todellakin yhtään mitään puutarhanhoidosta, mutta olen vakaasti päättänyt oppia ja yrittää. Itselleni ylpeyden aihe on jo se, että tiedän ainakin pääosin mitkä kasveista luokitellaan rikkakasveiksi ja mitkä kasvit puolestaan kuuluvat säädyllisesti hoidettuun puutarhaan. Ei kovin vahva lähtötilanne, mutta kuten tavataan sanoa yrittänyttä ei laiteta…

Talomme on rakennettu rinteen päälle ja takapiha pengerretty. Pengerrykset ovat aikojen saatossa osittain romahtaneet ja pengerrysten välisillä tasanteilla kasvaa pääosin vuohenputkea ja voikukkaa, sulassa sovussa. Suuri suunnitelmani on korjata ja reunustaa romahtaneet pengerrykset, tehdä ”huoltokäytävät” pengerrysten väliin sekä siistiä tasanteet.

Piha on kauttaaltaan varsin epätasainen, eikä varallisuuteni tässä kohtaa riitä niin suureelliseen maansiirtoprojektiin, että pihasta tulisi millään tavalla ruohonleikkurille sovelias. Niinpä suureen puutarhaunelmaani kuuluu ”muhkuraiset” tasanteet, joita peittävät kauniisti kukkivat maanpeittokasvit ja tätä unelmaa siis lähdin tavoittelemaan…

Lähtötilanteessa, kaikkialla ja reilusti vuohenputkea ja voikukkaa 🙂

Aika tavalla on tällä viikolla kitketty, käännetty maata, pohjustettu, istutettu ja kasteltu. Ensimmäinen tasanne alkaa olla viikon uutteran työskentelyn jälkeen valmis… Suuri puutarhaunelmani vaatii enää kolmen penkereen suoristamisen, kahden tasanteen käsittelyn ja tietenkin huoltokäytävien rakentamisen.

Haluan siis pengerten reunalle soralla päällystetyt ja kivillä reunustetut huoltokäytävät, sillä takapihalta löytyy yhdeksän suurta omenapuuta ja arvaan, että kottikärryillä kuljettavat huoltokäytävät nousevat arvoon arvaamattomaan sadonkorjuun aikaan.

Vailla parempaa tietämystä Internetin ihmeellisestä maailmasta luin, että Patjarikko saattaisi ehkä menestyä takapihallamme…

Homma etenee, hitaasti ja välillä aika hikisesti, mutta etenee…

Ensimmäinen tasanne alkaa olla valmis… Nyt pitäisi vielä jaksaa odottaa, että istutetut kasvit alkavat levitä…

Työtä puutarhaunelmani vaatii siis vielä sen verran, että muutamaa pahaa mieltä voi hyvinkin maaperään yrittää upottaa, ennen kuin valmista tulee. Toisaalta eihän puutarhaunelmani tavoitteleminen aina pahaa mieltä vaadi, luin nimittäin viime viikolla jostakin (nyt en kyllä tähän hätään muista mistä) viisauden, jonka todenperäisyyden voin kyllä hyvin henkilökohtaisesti allekirjoittaa ”Motivaatio tarkoittaa sitä, että unelmalle pukee päälle työhaalarit”.

Uurastettuani viikon puutarhassa, istuin sohvalla, katselin ikkunasta ulos ja totesin siipalleni: ”Onpa kiva katsella ikkunasta ulos, kun näkee työnsä tuloksen”, johon siippani ”Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseen reaktionopeuteen kykenet, kun näet ikkunasta, että joku rikkaruoho yrittää työntyä maasta siistityllä tasanteellasi”.

Aurinkoista sunnuntaita toivotellen, SusannaK

P.S. Kaikki puutarhanhoitoon liittyvät vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita aloittelevalle ja ehkä ihan hieman liian kunnianhimoiselle puutarhaharrastajalle tervetulleita 😊

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Pientä puuhastelua, kun halkolaatikolle tarvetta tuli…

Pientä puuhastelua, kun halkolaatikolle tarvetta tuli…

Perheeseemme kuuluu kaksi tiibetinterrieriä, joita myös kurittomaksi kakaraksi ja sen kaveriksi kutsutaan… Koska aina on hyvä hetki puuhata jotakin, mikä ei ihmisten mielestä nyt välttämättä olisi ihan tarpeellista. Yksi kurittoman kakaran ja sen kaverin lempipuuhista (mikäli silmä vain välttää) on levitellä takkapuut pitkin kämppää.

Muutaman kerran, kun on keräillyt suhteellisen reilun määrän halkoja asunnon lattioilta ja imuroinut niiden jälkeensä jättämän puusälän, alkaakin jo muistaa ihan kivasti, että ne takkapuut nyt vaan kannattaa nostaa vähän tiibetinterrierin korkeutta ylemmäs. Olen toki nähnyt kaikkia ihania sisustuskuvia, joissa takkapuut toimivat sisustuksen tunnelman luojina, meillä ne kuitenkin lojuvat kestokassissa tuolin päälle nostettuna.

Aikani kestokassiratkaisua katseltuani, päätin yrittää ottaa tilanteen haltuun takkapuiden sijoittelun osalta. Varastojen uumenista löytyi vanha, aika rähjäinen, mutta mahdollisesti ihan käyttökelpoinen vanerilaatikko.

Vanerilaatikon pesin homeenpoistoaineella, hioin ja maalasin kolmeen kertaan. Käytävän maalauksesta (täältä löytyy kuvia käytäväprojektista) oli jäänyt valkoista ja limenvihreää maalia, jotka päätin säästösyistä käyttää tähän projektiin. Näistä maaleista sekoittuikin oikeastaan ihan kaunis ja olohuoneen tapetteihin sopiva sävy.

Halusin, että halkolaatikko olisi maantasoa korkeammalla, joten jalat laatikkoon tilasin Ikeasta. Nämä pöydänjalat oli tarkoitettu yhteen jonkin tietyn pöydän kanssa, joten pakkauksessa ei ollut mukana kiinnitysruuveja, mutta onneksi kotoa löytyi sopivan kokoisia ruuveja ja jalat saatiin oikeastaan aika helposti kiinnitettyä laatikkoon.

… Ja sitten vielä vähän koristelua. Tässä kohtaa halkolaatikko oli jo ihan siisti ja käyttökelpoinen, mutta koska minä olen minä… Aina tarvitaan ihan vähän koristelua 😊 Niinpä liimasin laatikkoon koristeeksi vielä Huutonetistä hankkimiani virkattuja lasinalusia, jonka jälkeen siirsin halkolaatikon paikoilleen. Siippani kulki ohi ja totesi hieman huvittuneena: ”Teit sitten tuollaisen pienten prinsessojen halkolaatikon”. Myönnän, tulihan halkolaatikosta  tällä kertaa ehkä vähän ”hempeä”, mutta näillä fiiliksillä projekti eteni tällä kertaa ja ainahan voi maalata ja koristella uudelleen, mikäli vihreän ja pinkin liitto alkaa kyllästyttää…

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, Susanna K

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Kesä saa tulla! – Raparperi-aprikoosijäätelöt on laitettu pakastumaan…

Kesä saa tulla! – Raparperi-aprikoosijäätelöt on laitettu pakastumaan…

Raparperi, raparperi, raparperi… Siinäpä se ikuisuusongelma, vai sopiiko nykyään enää, tässä jatkuvaan positiiviseen itsensä kehittämiseen kannustavassa ilmapiirissä, puhua ongelmasta. Joskus tuntuu, että ongelma on siirretty kirosanojen listalle ja yleisesti hyväksyttävää olisi puhua haasteesta. Itse ajattelen kuitenkin, ettei ongelmassakaan oikeastaan mitään vikaa ole, yhtä lailla kai ongelma on mahdollista ratkaista siinä missä haastekin. Joten uskaltaudun tässä tunnustamaan, että raparperi on minulle ongelma…

Niinpä… Etelän puoleisella seinustalla satokausi on jo alkanut

En ole todellakaan kovin kaksinen puutarhuri, mutta jostain syystä kohtalokseni on aina siunaantunut pihapiiri, jossa maaperä on otollinen raparperin kasvulle ja tehän tiedätte, kun raparperi viihtyy jossakin, satoa tulee useassa erässä ja reilusti. Itse pidän raparperin mausta, mutta kun raparperista on vuosien saatossa tehty mehut, hillot, piirakat, tuorepuurot, vispipuurot, kiisselit ja kakut alkaa satokauden lähestyminen aiheuttaa päänvaivaa… Niinpä olen googlannut googlaamasta päästyäni, mitä kivaa tänä vuonna voisin raparperista valmistaa. En kuitenkaan löytänyt juuri sitä reseptiä, joka oikeasti innostaisi ja inspiroisi minua siirtymään raparperien kanssa keittiön puolelle.

Raparperin lisäksi pidän myös aprikoosista, enkä ole koskaan tehnyt kotijäätelöä. Näillä perusteilla päätin lähteä yhdistämään ja ihan hieman varioimaan raparperi-aprikoosihillon ja superhelpon kotijäätelön reseptejä.

Jäätelöt laitoin pakastumaan kertakäyttömukeissa

Raparperi-aprikoosijäätelö

Raparperi-aprikoosisose

10 reilunkokoista raparperin vartta

150 g kuivattuja aprikooseja

1 appelsiinin mehu

1 vaniljatanko

Kuorin ja paloittelin raparperit kattilaan ja lisäsin joukkoon pieniksi paloiksi leikatut aprikoosit sekä appelsiinin mehun. Joukkoon heitin vielä vaniljatangon sisältä kuoritut siemenet ja itse tangon. Vettä lisäsin kattilaan hyvin niukasti, koska en halunnut käyttää hillosokeria, joten liika neste olisi kyllä jättänyt soseen liian nestemäiseksi. Annoin hautua liedellä niin kauan, että raparperit alkoivat hajota keitinveteen. Noukin vaniljatangot pois soseesta ja lopuksi vielä soseutin rakenteen tasaiseksi sauvasekoittimella.

Jäätelömassa

Tämän toteutin ihan yksi yhteen alkuperäisen reseptin kanssa

5 dl kuohu- tai vispikermaa

2 tl vaniljasokeria

397 g (1 prk) kondensoitua maitoa eli maitotiivistettä

Vaahdotin kerman vaniljasokerin kanssa ja sekoitin maitotiivisteen vaahtoon.

Tämän jälkeen tein seoksen, jossa oli noin 1/4 osa raparperi-aprikoosisosetta ja 3/4 osaa jäätelömassaa. Seoksen laitoin kertakäyttöisiin kahvimukeihin ja sitten kelmulla päällystettynä pakastimeen. Annoin olla pakastimessa vuorokauden ja valmista tuli… Leikkasin pahvimukin auki, kumosin jäätelön tarjoilulautaselle ja koristelin kinuskikastikkeella (aina pitää olla kinuskikastiketta) ja mintulla.

Joku ainakin odottaa kovin, että jäätelö valmistuu 🙂

Sitten vielä kommentit makuraadilta… Parempaa kuin osasin odottaa, oli siippani tuomio ja nuorelta herralta sain MP:n 4,5/5 eli aika hyvin vaikka itse sanonkin. Tästä ”voitokkaasta” koe-erästä innostuneena päätin tehdä pakastimeen useammankin satsin raparperi-aprikoosijäätelöä kesävieraiden varalle.

Mukavaa kesän odotusta toivotellen, Susannak

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:
Tuunattu Decoupagelipasto

Tuunattu Decoupagelipasto

Meillä on tällä hetkellä käynnissä yläkerran toisen makuuhuoneen pintaremontti. Huone oli vuorattu joskus 1970-luvulla tekstiililevyillä, jotka ovat imeneet itseensä vuosien saatossa sen verran pölyä, että sen aistii jo huoneilmassakin. Näin ollen, tekstiililevyt on purettava pois ja seinät levytettävä uudelleen.  

Pintaremontin yhteydessä tuli myös ajankohtaiseksi pohtia huoneen kalustusta, sillä suurin osa huonekaluistamme etsii vielä paikkaansa muuton jäljiltä. Kuten jo aiemmin on tullut todettua, remontoitavaa on sen verran paljon, että sisustaminen on tehtävä (jo ihan käytännönkin syistä) mahdollisimman pienellä budjetilla. Niinpä ryhdyin käymään mielessäni läpi huonekalujamme ja valitsemaan niistä potentiaalisia yläkerran makuuhuoneeseen muuttajia. 

Kuvan lipaston pelastin joskus 15 vuotta sitten mummoni mökiltä, kun mökki vaihtoi omistajaa. Kaikki nämä vuodet lipasto on ollut (milloin minkäkin värisenä) tärkeä osa sisustustamme. Edellisessä asunnossamme lipasto ”tunnusti väriä” nuoren herramme huoneessa, koska suhdanteet näköjään muuttuvat melko nopeasti ja HIFK on niin last season, tuntui varsin luontevalta aloittaa yläkerran makuuhuoneen kalustaminen juuri tästä kyseisestä lipastosta.  

Lipaston edellinen asuinympäristö…

Yläkerran makuuhuoneen seinistä on tulossa pääosin valkoiset, tosin yhden seinän raakalautapinnan haluan säilyttää ja sävyttää vaalean harmaaksi. En oikein tiedä, miten olen näihin melko neutraaleihin valintoihin seinien suhteen päätynyt, olenhan yleensä sisustuksen suhteen, jos en nyt ihan kuosien kuningatar, niin ainakin jonkin sortin prinsessa. Eikä sillä ole oikeastaan itselleni väliä, sopivatko käyttämäni monenkirjavat kuosit yhteen vai eivät, kunhan ilahduttavat omaa silmää.  

Omavalintaisen kuosittomuuden ahdistamana päätin, että lipaston olisi hyvä saada osakseen hieman uutta ilmettä. Decoupagelakalla ja serveteillä olen joskus kauan sitten päällystänyt ystäville ja tuttaville joululahjoiksi kukkapurkkeja, mutta siinäpä sitten onkin kokolailla ”kevyehkö” osaamiseni asian tiimoilta. Tästäkin huolimatta päätin hyvällä itsetunnolla lähteä kokeilemaan, josko lipaston tuunaus onnistuisi Decoupagelakalla 

Vähän jäi ryppyjä laatikon pintaan, mutta toisen lakkakerroksen ja lakan kuivumisen jälkeen näyttää oikeastaan vain ”ajan patinalta” eli ei ihan hirveästi mielestäni häiritse kokonaisuutta…

Kuvioiden kohdistamisen vuoksi isommat laatikot piti päällystää kuudella eri palalla….

Lopputulos ei nyt ihan vielä täydellistä suoritusta hiponut, mutta ihan hyvä näin niin kuin ensimmäiseksi harjoituskappaleeksi kuitenkin.

Muutamia omia havaintoja Decoupagelakalla työskentelystä ihan vain siltä varalta, että jollakulla muullakin on suunnitteilla vastaava projekti, eikä vielä kokemusta asian tiimoilta.

Ei kannata ehkä tuudittautua siihen uskoon, että on ihan turha vaihtaa niitä vähän huonompia remppavaatteita päälle tällaisen pienemmän projektin takia – Sanotaanko nyt näin, että itse omistan taas yhdet remppahousut lisää ja yhdet vähän paremmat housut vähemmän😊

Kuosin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota – Itse valitsin kuosin puhtaasti fiiliksellä. Ei nyt suoranaisesti virheliike, mutta…Työstövaiheessa kuitenkin huomasin, että kuosin kuvioiden yhteensovittaminen oli melko haastavaa ja isompien laatikoiden pinnat jouduin päällystämään kuudesta pienemmästä palasta, jotta sain kuviot osumaan kohdalleen.

Useimmissa Decoupagelakan käyttöohjeissa neuvotaan servietistä käyttämään vain päällimmäinen osa… Näin suuren pinnan päällystäminen vain servietin ohuella päällysosalla osoittautui itselleni ainakin liian haastavaksi, sillä ohut paperi repeää tosi herkästi. Kolmen ensimmäisen yrityksen jälkeen luovutin ja päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos servietin käyttää sellaisenaan eli tässä tapauksessa kaksikerroksisena. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, paperi pysyi paremmin ”kasassa” ja kiinnittyi ihan hyvin ja pitävän tuntuisesti kahdella lakkakerroksella laatikon pintaan.

Tällainen tuli minun Decoupagelipastostani.

Lisää ispiraatiota aiheen tiimoilta löysin muun muassa:

Pinterest

Fabalabse – Huonekalujen koristelu kotona

Siskokullat -blogi

Maitokahvia ja maapilkkuja -blogi

Handmade Base

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen, SusannaK

 

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us: