Kasvihuoneen uusi elämä

Pitkästä aikaa täällä blogin parissa. Somettelut ja sisällöntuotannot on viime aikoina painottunut aika vahvasti tuonne Youtuben puolelle. Mikäli siis joku ratsuista ja ratsastamisesta vanhojen talojen lisäksi pitää, niin Paluu Satulaan – Tubetädeillä löytyy asian tiimoilta kaikenlaista touhua ja tohinaa 😊

Mutta asiaan… Syksy tekee tuloaan ja on aika tehdä ehkä jonkinlaista tilinpäätöstä kuluneen kesän puutarhasesongista. Tunnustan, opinnäytteeni puutarhassa eivät ole vieläkään kovin kummoisia. Edelleen pihastani löytyy kasveja, joista en osaa parhaalla tahdollakaan sanoa, ovatko ne hyvästä vai pahasta. Keltamon olen oppinut kuitenkin tunnistamaan rikkaruohoksi ja pihakäenkaalin puolestaan perennaksi eli jotakin edistystä osaamiseni suhteen hitaasti, mutta varmasti kuitenkin tapahtuu.

Suurimmat voiton hetkeni tänä kesänä puutarhan puolella oli oman perennakasvattamon perustaminen ja kasvihuoneen uusi elämä. Ajatus perennakasvattamosta syntyi ihan silkasta ärtymyksestä. Keväällä lähdin touhuissani ja suurin suunnitelmin taimistolle vain huomatakseni, että perennojen hinnat (ainakin meidän taimistolla) olivat kohonneet omaan budjettiini nähden lähes tähtitieteellisiksi. Tyhjin käsin kotiin siis harmittelemaan asiaa, kunnes tajusin, että perennojen hinnoilla mitattuna olen oikeastaan aika varakas nainen. Hivenen viidakoituneesta pihastani nimittäin löytyy kaikenlaista, kunhan vähän etsiskelee…

Oman pihan aarteita…

Tonttimme reunalla on noin 3×10 metrin kokoinen risukomposti edellisen asukkaan jäljiltä. Siihen päätin siis perennakasvattamoni perustaa. Sitkeästi ryhdyin kärräämään talon reunoilta viime vuonna ylijäänyttä multaa peittääkseni tuon varsin epäsiistin risukompostin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että tuli siinä ilta, jos toinenkin vietettyä lapion ja kottikärryjen hyvässä seurassa, ennen kuin risut sain peitettyä. Kannatti, sillä keväällä jakamani perennat kasvavat ja leviävät nyt hyvin entisellä joutomaallamme ja seuraavaksi onkin sitten syksyllä jaettavien perennojen vuoro juurtua entisen risukompostin paikalle.

Monen muun asian tavoin kasvihuoneeni oli päässyt niin ikään hieman epäsovinnaiseen kuntoon, joten sen ehostamisen päätin myös keväällä ottaa asialistalleni. Kovasti teki mieleni kasvihuoneen lattia laatoittaa, mutta, mutta… Taloudellinen likviditeettini oli keväällä varsin huonoissa kantimissa yllättävän, kivuliaan ja suhteellisen tyyriin hammasremontin vuoksi.

Kasvihuone ennen ehostusta…

Aikani asiaa pyörittelin mielessäni ja lopulta totesin, että ainoa keino saada laatat kasvihuoneeseen juuri tuolla kyseisellä hetkellä on reilu avunpyyntö. Niinpä laitoin kotikyläni Facebook-ryhmään viestin, jossa kyselin, löytyisikö keneltäkään kierrätyshengessä ylimääräisiä vanhoja laattoja pihan perältä. Riemuni oli suhteellisen rajaton (minun oikeasti teki tosi kovin mieli laattoja kasvihuoneeseen), kun jo samana iltana sain viestiini vastauksen ”Täältä löytyy laattoja, koska tulet noutamaan”. Niinpä suuresti himoitsemani laatat vaihtoivat omistajaa kahvipaketin ja suklaalevyn hinnalla.

Siivosin kasvihuoneen rehottavista rikkaruohoista, laatoitin keskiosan ja reunustoille jätin istutusalueet. Kasvihuoneen nurkasta rikkaruohojen alta kaivoin esiin viiniköynnöksen ja tomaatintaimiakin hankin. Ei kasvihuoneesta yhtään hassumpi tullut, vaikka itse sen sanonkin 😊

Mukavaa Viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *