En haluaisi, mutta myönnettävä on…

Eräs tuttavani totesi joskus aikoinaan, että sisustamisen ensimmäinen ja tärkein peruselementti on siivous. Tämän lausunnon allekirjoitan, kyseenalaistamatta lainkaan asian laitaa. Itse asiassa useimmiten siivoan ihan mielelläni. Omalla kohdallani siivoamista vain riittää ja riittää ja riittää…

Ainaisesta epäjärjestyksestä en voi syyttää muita, kuin itseäni. Minulla on paha taipumus aina ja toistuvasti kiireessä jättää tavarat niille sijoilleen sen sijaan, että asettelisin ne siististi niille kuuluville paikoille. Niinpä meillä siivottu ympäristö pysyy siistinä maksimissaan 24 tuntia, jonka jälkeen käsityö- ja askartelutarvikkeita lojuu pöydillä, ulkovaatteet ovat hujan hajan naulakossa ja työpaperit suloisessa sekamelskassa etätyöpisteellä.

Asioiden ollessa tällä tolalla, tulin siihen tulokseen, että ainoa oikea ratkaisu on allekirjoittaneen henkilökohtainen ryhtiliike. Kunnostautumisen päätin aloittaa asuntomme ehdottomasti suurimmasta ”kipupisteestä” eteisen naulakosta. Suunnitelmani perustuu pitkälti siihen, että kaikille tavaroille on määritelty oma paikka ja riittävä säilytystila, jolloin niiden siististi paikoilleen laittaminen (ehkä) vähitellen ja pienellä skarppaamisella tulee tavaksi.

Pientä epäjärjestystä havaittavissa eteisessämme…

Naulakon perusteellinen siivous, tavaroiden lajittelu, karsiminen ja ylimääräisten kierrättäminen auttoi jo kummasti asiassa. Tähän päälle sitten vielä hieman somistamista ja eteinen alkaa näyttää jo siltä, ettei vierailijan tarvitse pelätä naulakkomme kaatuvan niskaan.

Totta, siivoaminen on todellakin sisustamisessa se ihan ensimmäinen ja tärkein asia, mutta ehdottomasti hauskempi osuus asiassa on kaiken somistuksen ja kaunistuksen suunnittelu, valmistaminen, paikoilleen laittaminen ja tietenkin valmiin lopputuloksen näkeminen😊

Kuulaita syyspäiviä toivotellen, SusannaK

P.S. Materia saattaa joskus yllättää ihan oikeasti. Ystäväni nimittäin palautti minulle yli 30 vuotta sitten kadonneen (ja kauan sitten jo unohdetun) olkihatun, jonka olin hankkinut silloin aikanaan matkamuistoksi ensimmäiseltä Venetsian visiitiltäni. Hattu jäi jollakin vierailulla ystäväni vanhemmille ja kun tiemme nuoruuden ”kuohuissa” alkoivat kulkea ystäväni kanssa eri suuntiin, unohtui koko olkihattu.

Tänä vuonna tapasin yhteisen harrastuksen merkeissä nuoruuden ystäväni uudelleen, lähes 30 vuoden tauon jälkeen, ja nyt ystävyytemme onkin uudelleen lämminnyt. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun ystäväni kertoi säilyttäneensä kaikki nämä vuodet jo kauan sitten unohtamaani olkihattua. Arvostan tätä ystäväni hyvin huomaavaista elettä niin paljon, että olkihatun sijoitin eteisen naulakkoomme kunniapaikalle 😊

Siivoamisen lisäksi piti naulakon ympäristöä hieman siistiä maalaamalla….

Niin, mitkä lie värit ilahduttavat allekirjoittanutta, kun viime vuonna hankittu välikausitakkikin osuu yksiin naulakon värityksen kanssa 🙂

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *