Kompromissi – 70-luvun makuuhuone…

Mitä olen vanhan (tyydyttävässä kunnossa ostetun) talon omistajana oppinut ihan ensimmäiseksi on se, että mitä tahansa voi tapahtua, koska tahansa (ja tapahtuukin). Tämä johtaa siihen, että mikäli haluaa välttää itsensä uuvuttamisen, on ennalta tehtyihin suunnitelmiin suhtauduttava äärimmäisen joustavasti.

Itse olen aina ollut ja olen edelleenkin aika päämäärätietoinen ihminen, mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, mikä hienous piilee elämänviisaudessa: ”Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Olen myös alkanut vähitellen sisäistää, että vanhan talon omistaminen on päättymätön matka, joten siitä matkasta kannattaa (ainakin yrittää) tehdä mahdollisimman miellyttävä. Ihan ykkösluokan matkaan emme varmasti yllä, mutta turistiluokassa matkustaminen on ihan hyvä ja mukava tapa edetä, kun ottaa huomioon, että matkaa voisi joutua taittamaan pimeässä ruumassakin…

Alun perin meillä oli suunnitelmissa korjauttaa tämän kesän aikana alakerran kostuneet pesutilat ja tehdä yläkertaan pintaremontti. Suunnitelma perustui pitkälti siihen, että alakerran remontti teetetään ammattilaisilla, jolloin itse ehdimme remontoimaan yläkertaa. Alakerran remontin tarve osoittautui odotettua huomattavasti mittavammaksi, joten nyt kaikki irtoava työvoima niin ammattilaisten, kuin meidänkin on keskitettävä alakertaan, mikäli mielimme saada syksyksi omat pesutilat käyttöömme. Niinpä yläkerran remontin osalta oli tässä kohden pakko ”viheltää peli poikki”.

Yläkerrassa ehdimme saada listoitusta vaille valmiiksi toisen makuuhuoneen ja käytävän, mutta toisen makuuhuoneen remontointi siirtynee pitkälle syksyyn tai mahdollisesti jopa ensi kevääseen. Remontoimatta jäävän makuuhuoneen pinnat ja sisustuksen olin jo ehtinyt suunnitella mukailemaan 50-luvun hengessä yläkerran muita tiloja. Ei se mitään, kuten edellä tuli todettua, vanhan talon remontoinnissa viisainta on mielestäni mukautua vallitseviin olosuhteisiin.

Kyseisen makuuhuoneen seinät on peitetty joskus 1970-luvulla beigen värisellä tekstiililevyllä, joten melko luonnollista oli lähteä huonetta viihtyisämmäksi somistamaan juuri 70-luvun hengessä. Ratkaisu on jollakin aikavälillä väliaikainen, joten ylimääräistä rahaa en tässä vaiheessa halunnut huoneen somistamiseen käyttää. Keräsin siis varastojen ja kaappien uumenista kaiken hiemankin 70-luvun henkeen sopivan yhteen ja näillä ”eväillä” lähdin huonetta somistamaan.

Etukäteen suunniteltu makuuhuoneen sisustus siis vaihtui keräilyerällä somistettuun makuuhuoneeseen, mutta omaan silmääni kuitenkin ihan kodikkaaseen ja viihtyisään. Luulenpa, että ihan mukava ensi syksynä on kyseisessä huoneessa kääriytyä lämpimien vällyjen alle kuuntelemaan sateen ropinaa… Niinpä niin, matka jatkuu, ei ehkä suorinta tietä perille, mutta jatkuu kuitenkin…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Makuuhuoneen verhot hankin lähes 15 vuotta sitten itselleni 30-vuotislahjaksi. Hyvä hankinta, sillä aina ne ovat löytäneet paikkansa jostakin…

Vihreät ”neuvotteluhuoneen tuolit” hankin kolme vuotta sitten Altian tehtaan rompetorilta…

Muistojen aarreaitasta… Nuori herramme ei koskaan halunnut vauvana tuttia, mutta pupun korva oli suussa aina ja kaikkialla…

Lakanat on melko tuore kirpputorilöytö tältä kesältä… Perheen koira muuten tietää paikkansa 🙂

Kattolampun perin talon edelliseltä omistajalta…

Ihan pienen investoinnin kuitenkin tein ja hankin ruukkukasvin huonetta piristämään…

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *