Rappioromantiikkaa puutarhassa…

Ensin ajattelin, että epäonnistuin… Kuten olen aikaisemmin kertonut, muutimme uuteen kotiimme helmikuussa. Oma tietämykseni puutarhan hoidosta oli ja on edelleen lähes olematon, eikä minulla ole koskaan aikaisemmin ollut huolehdittavanani muutamaa kymmentä neliötä suurempaa piha-aluetta. Nyt taloamme ympäröi yli kahden tuhannen neliön puutarha.

Tilanne puutarhassani on ”ryöstäytynyt” täysin käsistäni. Kokemattoman puutarhurin näkökulmasta kaikki tapahtuu liian nopeasti ja samanaikaisesti. Eikä minulla ole enää minkäänlaista käsitystä, mihin nurkkaan puutarhaa minun olisi järkevää seuraavaksi sännätä.

Nurmikon leikkaaminen vai rikkaruohot kasvimaalta? Kastelu vai rikkaruohot kukkapenkeistä? Köynnöskasvien siirtäminen talon seinustalta vai rikkaruohot marjapensaiden reunustoilta? Sortuneen kivimuurin korjaus vai rikkaruohot pihalaatoituksen laattojen väleistä? Ja niin edelleen…

Yleisnäkymä takapihasta olohuoneen ikkunasta kuvattuna…

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että puutarhan hoito on mitä suurimmassa määrin taitolaji. Se kuitenkin pääsi yllättämään, kuinka ”pahaan pulaan” oman puutarhani kanssa onnistuin itseni saattamaan ihan vain muutamassa kuukaudessa. Ottaen kuitenkin huomioon sen tosiasian, että lopputuloksesta huolimatta, olen vaivojani säästämättä puutarhassa alkukesän ahertanut.

Ongelma lienee siinä, että en tunne vielä riittävän hyvin puutarhani kasvistoa, enkä osaa ennakoida riittävästi tarvittavia toimenpiteitä. Havahdun puutarhan toiselta nurkalta vasta siinä vaiheessa, kun toisella nurkalla jo rehottaa kukkapenkissä lähes polven korkuista rikkakasvustoa… Eli olen jatkuvasti väärään aikaan väärässä paikassa😊

Puutarhastani löytyy kyllä ihania perennoja, mutta myös rikkaruohoja, rikkaruohoja ja vielä lisää rikkaruohoja…

Tietenkin ongelmaan liittyy hyvin vahvasti myös oma kokemattomuuteni ja tämän myötä riittävän suunnitelmallisuuden puute. Puutarha on suuri, joten sen lisäksi, että jo olemassa oleva pitäisi edes jotenkuten ottaa haltuun, olisi hyvä osata ”rakentaa” puutarhaan nk. huoltovapaita alueita. Mielestäni ajatuksena erittäin houkutteleva, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten huoltovapaat alueet olisi järkevää toteuttaa niin, että ne ihan oikeasti olisivat huoltovapaita. Maanpeittokasveja? Metsittämällä osa tontista? Jotakin muuta?

Maanpeittokasveja olen yrittänyt istuttaa, mutta varmaankin väärää lajiketta väärään paikkaan tai jotain… Osa on lähtenyt kasvamaan ja leviämään, mutta valitettavasti osan taisin kokemattomuuttani menettää…

Niin… Iltana eräänä, kun kiertelin aivan totaalisen viidakoituneessa puutarhassani, meinasin jo joutua epätoivon vietäväksi ja murehdin omaa epäonnistumistani puutarhan suhteen. Katselin siinä kivimuurin välistä versoavaa, oikeastaan aika kauniin vaaleanvihreää, kasvustoa (älkää kysykö mitä, kun en kuitenkaan osaa vastata😊) ja tulin ajatelleeksi, että vaikka kokonaisuus onkin tällä hetkellä kaikkea muuta, kuin toivottu, löytyy puutarhastani oikeastaan aika kauniita yksityiskohtia. Ensimmäistä kertaa ryhdyin puutarhaani tutkimaan hieman toisenlaisesta näkökulmasta…

…Rappioromantiikka on kulttuurillinen ilmentymä, jossa keskeisenä elementtinä on nimensä mukaisesti rappion romantisoiminen. Rappiollisen tuskastuneisuuden täyttämä elämäntilanne nähdään rappioromantiikassa ideaalina utopiana, joka tarjoaa mahdollisen ”pakokeinon…

Edellä esitetty määritelmä kuvaa melko hyvin puutarhaani ja omaa tämän hetkistä suhdettani siihen. Oikeastaan puutarhani edustaa melko puhtaasti ja johdonmukaisesti juuri rappioromanttista tyylisuuntaa. Haluan kuitenkin uskoa, että kehityn vielä kotipuutarhurina, kunhan jaksan ahkerasti asiaan perehtyä ja pitkäjänteisesti puutarhassani työskennellä. Tämän lisäksi, epätoivoon vaipumisen sijaan, päätinkin ruveta nauttimaan rappioromantiikasta puutarhassani.

Niinhän se vähän on, että sama asia voi olla kovastikin erinäköinen, riippuen siitä, miltä kantilta sitä kulloinkin katsoo…

Sateen raikasta keskiviikkoa toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

4 kommenttia artikkeliin “Rappioromantiikkaa puutarhassa…

  1. Tämä vuosi on sikäli erikoinen, että leuto talvi lienee lisännyt reilusti kukkakasvien kasvua, joten kannattaa rauhassa odotella ensi kesää.

    1. Valtavan suuret kiitokset lohdullisista sanoistasi 🙂 Toivotaan, että ensi kesänä olen myös itse kotipuutarhurina edes hieman kokeneempi ottamaan vastaan kasvukauden 🙂

    1. Kiitos, talon edellinen asukas oli taitava kotipuutarhuri, joten ilokseni häneltä ”perin” valtavan määrän erilaisia perennoja ja istutuksia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *