Se hetki, kun tilanne tuntuu eskaloituvan…

Käsitykseni ja tätä myöten varautumiseni siihen, mitä kaikkea edessä onkaan, kun hankkii välttävässä kunnossa olevan, 1950-luvun alussa rakennetun talon on ollut tähän mennessä omasta mielestäni suhteellisen realistinen… ja näkemykseni mukaan on edelleen.

Useimmat ilmi tulleet remonttitarpeet ovat olleet etukäteen tiedossa, eikä talon remontoinnista ole päässyt syntymään ”ruusunpunaisia unelmia”, joissa koti edustaa pienen pintaremontin ja sisustamisen jälkeen puhdaslinjaista maalaisromantiikkaa maustettuna yksilöllisillä ja kekseliäillä sisustusratkaisuilla.

Edellä esitetystä huolimatta, saattaa vallitseva tilanne joskus mietityttää reippaintakin remontoijaa. Tällä viikolla onkin tullut muutamaan otteeseen ihan vakavasti pysähdyttyä remontointiin liittyvien ajatusten äärelle. Tätä hetkeä varten, kun paljon asioita tapahtuu saman aikaisesti ja kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän levällään, ryhdyin pohtimaan remontoijan uskoa, toivoa ja rakkautta…

Remontissa tällä hetkellä yläkerta…

Ja alakerta… Keskikerros sentään asuttavassa kunnossa 🙂

Usko

En tiedä, mutta uskoisin näin… Henkilöt, jotka ovat lähteneet vastaavia projekteja toteuttamaan kuin omani, luultavasti ja useimmiten ainakin omaavat valtavan määrän uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä (ennemmin tai myöhemmin). Enkä tarkoita nyt sitä, että asiat järjestyisivät itsestään, vaan ennen kaikkea kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Realistisessa remontoijassa uskoa tulevaan valaa parhaimmillaan jo se, että katto ei ole ainakaan vielä tippunut niskaan…

Itse uskoa tulevaan kävin ”ammentamassa” tällä viikolla puutarhassa. Olen aina halunnut omistaa Rhodon. Nyt, kun pihallani sellainen on, olen koko kevään odottanut malttamattomana sen kukkimista, jotta näen minkä värisen Rhodon oikein omistan. Vihdoin alkuviikosta kukat puhkesivat kukkaan ja suureksi riemukseni aniliininpunaisen sävyissä (hiljaa mielessäni olin toivonut, ettei Rhodoni olisi ainakaan valkoinen).

Uskoa remontoijaan puutarhassa valoi myös se, että ensimmäisen kerran elämässäni voin piakkoin poimia mansikoita omalta mansikkamaalta… ja se on kyllä aika siistiä…

Toivo

Luulen myös, että moni vanhan talon remontoija elää jatkuvassa toivossa, ettei mitään yllättäviä lisäremontoinnin tarpeita ilmene ”matkan varrella”. Kaikkihan sen tietävät, että näiden asioiden äärellä tämä on täysin turha toivo, aina löytyy ennakoimattomia korjaustarpeita, joista aiheutuu ylimääräistä työtä, kustannuksia ja uudelleen aikatauluttamista. Niinpä realistinen remontoija toivookin lähinnä, ettei ylimääräiset korjaustarpeet ulotu talon rakenteisiin saakka.

Meillä oli jo ostaessamme projektiamme tieto, että alakerran märkätilojen lattiat ovat kosteat, joten märkätilat on puettava, kuivatettava ja uusittava. Alakerran remontti alkoi tällä viikolla. Pintamateriaalien alta löytyi vanhoja rakennusmateriaaleja, joista haitta-ainetarkastaja mittasi asbestipitoisuuksia eli asbestipuruksi meni alakerran lattia. Niinpä alakerran remontille tulee lisäkustannuksia ja tilojen valmistuminen viivästyy suunnitellusta aikataulusta…

Ei se mitään, tämä oli kuitenkin vielä se pieni ja väistämätön yllätys eli vielä on toivoa jäljellä, että alakerran vauriot on mahdollista korjata ja saada käyttökuntoon.

Kylpyhuoneeni vallitseva tilanne…

Pukuhuoneen puolella näyttää puolestaan tältä…

Rakkaus

Rakkautta on niin kovin monenlaista… Joku rakastaa vanhoja esineitä, joku puolestaan kesää, toinen hiljaisuutta ja kolmas linnunlaulua. Tässä kuitenkin otan puheeksi rakkauden, joka liittyy parisuhteeseen. Aika moni realistinen remontoija on varmasti varautunut siihen, että vanhan talon remontointi kaikkien muiden arjen toimintojen ohessa saattaa ainakin hetkellisesti vaikuttaa parisuhteen tilaan. Rakkaus saattaa syventyä, rakoilla, muuttaa muotoaan ja valitettavasti olen kuullut muutamasta tapauksesta, jossa se on jopa loppunut kokonaan.

Siippani ihmetteli kovin viime viikolla, miten on mahdollista, että parikymppisenä nuorena miehenä tapaa omasta mielestään ihan asiallisen ihmisen… Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin huomaa olevansa naimisissa Hyacinth Bucketin kanssa… Oletan kuitenkin, että palaute annettiin kaikella rakkaudella😊

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *