Pientä puuhastelua, kun halkolaatikolle tarvetta tuli…

Perheeseemme kuuluu kaksi tiibetinterrieriä, joita myös kurittomaksi kakaraksi ja sen kaveriksi kutsutaan… Koska aina on hyvä hetki puuhata jotakin, mikä ei ihmisten mielestä nyt välttämättä olisi ihan tarpeellista. Yksi kurittoman kakaran ja sen kaverin lempipuuhista (mikäli silmä vain välttää) on levitellä takkapuut pitkin kämppää.

Muutaman kerran, kun on keräillyt suhteellisen reilun määrän halkoja asunnon lattioilta ja imuroinut niiden jälkeensä jättämän puusälän, alkaakin jo muistaa ihan kivasti, että ne takkapuut nyt vaan kannattaa nostaa vähän tiibetinterrierin korkeutta ylemmäs. Olen toki nähnyt kaikkia ihania sisustuskuvia, joissa takkapuut toimivat sisustuksen tunnelman luojina, meillä ne kuitenkin lojuvat kestokassissa tuolin päälle nostettuna.

Aikani kestokassiratkaisua katseltuani, päätin yrittää ottaa tilanteen haltuun takkapuiden sijoittelun osalta. Varastojen uumenista löytyi vanha, aika rähjäinen, mutta mahdollisesti ihan käyttökelpoinen vanerilaatikko.

Vanerilaatikon pesin homeenpoistoaineella, hioin ja maalasin kolmeen kertaan. Käytävän maalauksesta (täältä löytyy kuvia käytäväprojektista) oli jäänyt valkoista ja limenvihreää maalia, jotka päätin säästösyistä käyttää tähän projektiin. Näistä maaleista sekoittuikin oikeastaan ihan kaunis ja olohuoneen tapetteihin sopiva sävy.

Halusin, että halkolaatikko olisi maantasoa korkeammalla, joten jalat laatikkoon tilasin Ikeasta. Nämä pöydänjalat oli tarkoitettu yhteen jonkin tietyn pöydän kanssa, joten pakkauksessa ei ollut mukana kiinnitysruuveja, mutta onneksi kotoa löytyi sopivan kokoisia ruuveja ja jalat saatiin oikeastaan aika helposti kiinnitettyä laatikkoon.

… Ja sitten vielä vähän koristelua. Tässä kohtaa halkolaatikko oli jo ihan siisti ja käyttökelpoinen, mutta koska minä olen minä… Aina tarvitaan ihan vähän koristelua 😊 Niinpä liimasin laatikkoon koristeeksi vielä Huutonetistä hankkimiani virkattuja lasinalusia, jonka jälkeen siirsin halkolaatikon paikoilleen. Siippani kulki ohi ja totesi hieman huvittuneena: ”Teit sitten tuollaisen pienten prinsessojen halkolaatikon”. Myönnän, tulihan halkolaatikosta  tällä kertaa ehkä vähän ”hempeä”, mutta näillä fiiliksillä projekti eteni tällä kertaa ja ainahan voi maalata ja koristella uudelleen, mikäli vihreän ja pinkin liitto alkaa kyllästyttää…

Aurinkoista viikonloppua toivotellen, Susanna K

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *