Käykö kenellekään muulle koskaan näin… Osa III

Kaikki lähti liikkeelle jälleen kerran niin kovin pienesti ja viattomasti ihan vaan muutamasta pikkuruisesta maalipurkista….

Itse kuulun hyvin vahvasti niihin ihmisiin, joiden kohdalla se kuuluisa ”lumipalloefekti” lähtee aika monesti vierimään suhteellisen reippaalla vauhdilla ja melko jyrkkään alamäkeen. Aika usein tuo ”lumipalloefekti” saa alkunsa jostakin hyvin pienestä ja viattomasta asiasta.

Tällä kertaa ”vyöryn” käynnisti pieni lepohetki Huutonetin parissa. Selailin nimittäin, ihan vain aikani kuluksi, tuossa iltana eräänä kyseistä verkkohuutokauppaa ja löysinkin sieltä minua kovasti miellyttävät verhot. Hintakin oli varsin kohtuullinen, joten päätin verhot itselleni ostaa. Ainoa ongelma asian suhteen oli se, että heräteostokselleni ei löytynyt kodistamme sopivaa sijoituspaikkaa. Niinpä asiaa tovin tuumailtuani, tulin siihen lopputulokseen, että verhoille on remontoitava tila, jossa niiden (minun mielestäni) kauniit värit ja kuosi pääsevät arvoisellensa paikalle. Aikani kodissamme kierreltyäni valikoitui verhojen sijoituspaikaksi ja näin ollen remonttikohteeksi yläkertaan vievä portaikko.

Niin kuin aikanaan maalikaupan mainoksessa oli tapana sanoa: Siitä se ajatus sitten lähti…

Muistatteko takavuosien trendin, jossa maalattiin räsymattoja laitureille, terasseille ja portaikkoihin. Jo tuolloin takavuosina ajatus oli minusta äärimmäisen hauska, mutta silloin minulla ei oikein ollut paikkaa, mihin räsymaton olisin maalannut. Tälläkään kertaa en räsymattoa lähtenyt lattiapintaan toteuttamaan, mutta portaikon toisen seinän inspiraation lähteenä toimi kyllä hyvin vahvasti tämä takavuosien räsymattoidea.  Maalikauppaan kävelin sisään tuon itselleni kovin kallisarvoisen verhon kanssa ja värit portaikon tehosteseinään valitsin verhojen vihreistä sävyistä.

Alkuperäinen suunnitelma oli siis maalata portaikon seinät, mutta kun seinät oli maalattu, alkoi puunvärinen katto näyttää ”tunkkaiselta” valkoisten seinien vierellä. Ei siinä auttanut muu, kuin palata maalikauppaan hakemaan lisää valkoista maalia. Vaikka portaiden oranssi väri olikin lähes sama, kuin verhoissa rupesi kattojen maalauksen jälkeen näyttämään siltä, että pienessä ja kapeassa tilassa vihreän ja oranssin kontrasti vain yksinkertaisesti on liikaa. Taas oli käännettävä pikkuruisen kauppakassini keula kohti maalikauppaa… Niinpä niin, muutaman euron verhot Huutonetistä, kolme reissua maalikauppaan ja suhteellisen työn täyteiset pääsiäisen pyhät ja siitä seuranneet viikonloput, mutta nyt on verhoillani arvoisensa paikka 😊

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen, SusannaK

Projekti etenee…

Nämä ihanat keraamiset viinilasit toin joskus lähes 10 vuotta sitten itselleni tuliaisiksi Gotlannin reissulta. Ne ovat jääneet kuitenkin hyvin pienelle käytölle ja kenenkä mieltä ne siellä kaapissa lämmittävät, joten viinilasit saivat nyt luvan ottaa oman roolinsa portaikon somistuksessa…

Olihan urakka… Luulenpa, että en maalaa enää ikinä mitään…

Se vaan, että yläkerran käytävä alkoi näyttää portaikon faceliftin jälkeen siltä, että jotakin tarttis varmaan tehdä 🙂

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *