Angsteja ja kuistin facelift…

Kompromisseja, kompromisseja, kompromisseja… Niitähän elämä on, mutta liika on liikaa ja aika pienikin voi olla se asia, joka kamelin selän sitten lopulta katkaisee.

Siitä annan nuorelle herrallemme (9v.) täydet pisteet, että hän on erittäin pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi säästänyt saadakseen himoitsemansa pelituolin. Totta kai hänelle sen pelituolin suon, kuten todettu itse hän on rahat tuohon kapineeseen säästänyt. Ymmärrän hyvin myös sen, että ei mene montaakaan vuotta, kun pelituoli kannetaan ensimmäisessä vaiheessa yläkertaan suljettujen ovien taakse ja toisessa vaiheessa muutamaa vuotta myöhemmin kokonaan ulos talosta. Siltikin, kysyn vaan, mitä iloa on 1950-luvun alkuperäisestä tapetista, jos sen eteen sijoitetaan kuvassa alla esitetty sommitelma….

Tiedän reagoivani tähän tilanteeseen hieman ylimitoitetusti, mutta tuo onneton (varmasti miellyttävä istua, ergonominen ja käytännöllinen) pelituoli vaan on mielestäni niin väärässä miljöössä, että en oikein tohdi sitä edes katsoa… Tai tohdin, mutta samaan tapaan kuin pienenä tuli peitettyä silmät ja ihan vähän vain kurkisteltua sormien välistä liian pelottavia televisio-ohjelmia tai elokuvia.

Viime aikoina, poikkeuksellisen tilanteen huomioon ottaen, olen kuullut useammaltakin taholta, että nyt jos koskaan tarvitaan luovaa ajattelua. Oma luovuuteni vei minut lopulta lämmittämättömälle kuistille. Kuisti on siinä mielessä mukava paikka toteuttaa luovuuttaan, että mancaven lonkerot eivät sinne asti yllä. Niinpä pelituolista hieman ahdistuneena päätin siis kääntää sille selkäni ja suunnata katseeni kuistille.

Kuisti, kuten moni muukin paikka talossamme on edelleen muuton jäljiltä ”leviänä”. Kuisti kaipaa toki maalausta ja muovimaton allekin olisi hyvä kurkistaa, jos sieltä vaikka löytyisi jotakin kivaa. Akuuttia tekemistä talon tiimoilta on kuitenkin tässä vaiheessa niin paljon (ja luultavasti vielä vähintään seuraavan kymmenen vuoden ajan), että päätin tässä kohtaa kuistin saavan osakseen vain siivouksen ja kevyen faceliftin. Sitä paitsi, mikäli se nyt tässä kohtaa vielä on jäänyt epäselväksi, minä pidän vihreästä😊

Kuistiprojektin lähtötilanne…

Itse en ole mikään kovin kummoinen sisustaja. Olen joskus jopa kuullut rehellisen mielipiteen, jonka mukaan sisustukseni on, jos ei nyt ihan mauton niin ainakin epäsopiva. Totta, minusta on hauska yhdistellä värejä ihan vaan fiiliksen mukaan, välittämättä siitä sopivatko ne yleisen käsityksen mukaan yhteen vai eivät. Pidän myös erilaisten kuosien kirjosta ja sekamelskasta sekä värillisistä lasiesineistä. Mitä sitten…

Minusta on ihanaa köllähtää sunnuntaina keskellä päivää vällyjen alle ja nukkua hyvät päiväunet. Viime sunnuntaina olin juuri kääriytynyt kahteen täkkiin, kun mieleni alkoi harhailla kuistin somistamisessa. Pohdin ja pähkäilin verhojen kuosia, kun mieleeni juolahti, että lakanoitteni kuosi saattaisi oikeastaan toimia ihan hyvin myös kuistilla. Olin siis kerännyt erään ruokakauppaketjun kampanjaleimoja, joilla sai kyseisiä pussilakanoita ostaa puoleen hintaan. Leimoja oli vielä käyttämättä, joten päiväunien jälkeen kipaisin lähikauppaan, hain kaksi settiä tarjouspussilakanoita ja kaivoin ompelukoneen esille. Uudet verhot check…

Lisäksi kuistilta poistettiin sinne pystytetty vanha keittiön kaapisto ja siivottiin perinpohjaisesti. Etenkään tässä tilanteessa, huomioiden tulevat remonttitarpeet, vanhan talon asumiskulut ja perhettämme mahdollisesti koskevat lomautukset, rahaa sisustusprojekteihin ei ole kovinkaan paljon käytettävissä. Tästäkin huolimatta, pitkän sisäisen ”karhunpainin” jälkeen, päädyin tilaamaan kuistille uudet kalusteet. Puolustuksekseni on sanottava, että kalusteet hankin puoleen hintaan. Siltikin niistä tuli kyllä hieman huono omatunto.

Olen nimittäin jo hyvän aikaa sitten tehnyt päätöksen, että ainakin pyrin olemaan ”entistä minääni” tiedostavampi kuluttaja eli en osta mitään, mitä en aivan ehdottomasti tarvitse ja sitäkin harkitsen vielä kahdesti. Tämän lisäksi pyrin hankkimaan kaiken tarvittavani käytettynä. Kauniita ajatuksia, jotka uhrasin turhamaisuuden alttarille, kun minun vain yksinkertaisesti teki niin kovasti mieli uutta kalustoa. Huonoa omaatuntoani lepyttelin kuitenkin sillä, että en ole ostanut mitään uutta (tai edes vanhaa) vielä uuteen kotiimme, joten ehkä voin antaa tämän hairahduksen itselleni anteeksi, kunhan ei tule tavaksi😊

Mukavaa viikonloppua toivotellen, Susannak

Niin, enpä oikein tiedä, ottaisinko tämän hyvällä vai pahalla… Melko pian kuistin uuden ilmeen valmistuttua Mancaven lonkerot ujuttautuivat kuistilleni 😉

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *