Ensivaikutelmia (kuvina) uudesta kodista osa II

Talokierros (tai niin kuin 9-vuotiaani asian ilmaisee house story) jäi viimeksi keskikerrokseen. On muuten tosi mukava huomata, että en suinkaan ole ainoa perheessämme, joka on kovasti mieltynyt kukkulan päälle rakennettuun keltaiseen taloon. Nuori herramme on nimittäin ehtinyt, varsin ylpeänä uudesta asumuksestamme, pitää jo melkein kaikille kavereilleen house storyn.

Oma house storyni jatkuu nyt siis alakerrassa. Talo on rakennettu rinteeseen, joten rinteen puolelta kivijalka nousee melkein miehen mittaan. Tämä on siinä mielessä hyvä asia, että alimmainen kerros, joka on betonista valetun kivijalan sisällä ei ole edes osittain maan alla. Tästä huolimatta alakerrassa on mitattu hieman kosteutta, osittain varmasti kyse on maakosteudesta ja osittain 80-luvulla rakennettujen pesutilojen vedeneristyksien puutteesta. Alakerrassa on siis välttämätöntä tehdä korjaustoimenpiteitä ainakin pesutilojen osalta ja varmistaa, että maakosteus ei jää talon rakenteisiin… ja sitten tietenkin kaikki se yllättävä ja ennakoimaton, mitä vastaan tulee.

Edes minä (äärimmäisenä optimistina) en ole millään tavalla tuudittautunut siihen uskoon, että 1950-luvulla rakennetussa talossa olisi mahdollista asua ilman odottamattomia kulueriä ja remontointitarpeita. Se sitten jää nähtäväksi johtaako talon kunnossa pitäminen pienempään vai isompaan yhden naisen konkurssiin😊

Rinteen puoleinen sisäänkäynti… Tervetuloa meille 🙂

Takaovesta sisään astuttaessa oikealta puolelta löytyy ”rakentamatonta” kellaritilaa

Kevään odottaja kellarissa…

Sisäänkäynnin vasemmalta puolelta puolestaan löytyy pukuhuone…

… ja joskus 1980-luvulla rakennetut pesutilat, jotka siis on ihan jo talon kunnossapitämisen nimissä purettava, kuivattava ja uusittava.

Pukuhuoneesta kulku jatkuu alakerran käytävään, jonka varrelta löytyy kaksi hillo/mehukellaria…

Kellarissa oli kevään odottajia, täältä löytyykin sitten syyskauden marjasadon odottajat 😉

Yläkertaan johtava portaikko…

Portaikosta löytyy vielä yksi hillokellari lisää, jossa niin ikään tykötarpeita syksyn satokautta varten…

Kevättä odotellessa… Odotan nimittäin suhteellisen malttamattomana, mitä kaikkea puutarhasta kevään tullen löytyy. En ole koskaan oikein ollut puutarhaihmisiä, joten on hyvin oletettavaa, että en tunnista puutarhan istutuksista puoliakaan. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt jotakin tulevan kevään ja kesän aikana puutarhan hoidon saralla oppia. Niinhän se kai oli, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja… vai onko sittenkin?

Hyvää viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat lukea pieniä tarinoita kukkulan päälle rakennetusta keltaisesta talosta, sen ympäristöstä ja asukkaista, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *