Menetetystä unelmasta tuli sittenkin totta…

Kahdeksan kuukautta odotusta, odotusta, odotusta, epätoivoa, toivoa, epätoivoa ja taas odotusta, mutta lopulta tällä viikolla menetetystä unelmasta tuli sittenkin totta. Monelle lukijalleni menetetty unelma on jo varsin tuttu aihe, sillä olen siitä aika paljon jo aikaisemmin kirjoittanut. Mikäli joku on asialta onnistunut tähän asti välttymään, löytyy tarinan alku ja juuri täältä.

Niinpä niin, nyt on sitten vailla minkäänlaista parempaa tietämystä, hankittu 1950-luvun alussa rakennettu talo ja yli kahden tuhannen neliön puutarhatontti. Itseni tuntien luulen, etten malta jatkossa olla tarinoimatta elämästä unelmieni talossa, joka luultavasti todellisuudessa paljastuu loppumattomaksi työleiriksi. Niinpä siirrän blogini tässä vaiheessa blogit.fi -sivustolla lifestyle kategoriaan.

Varmasti tulen vielä jatkossakin kirjoittamaan myös urheiluharrastuksestani, sillä kesälle on suunnitteilla osallistuminen useampaankin juoksutapahtumaan. Jonkinlaisena harhaisena ajatuksena takaraivossa jopa ”kummittelee” oman ennätyksen rikkominen puolikkaalla ensi kesänä.

(Melkein) hallittu kaaos…

Kuitenkin niitä lukijoistani, jotka haluavat lukea vain ja ainoastaan urheiluharrastukseen liittyviä tarinoita, kehotan tässä kohtaa jättämään ”uppoavan laivan”. Mikäli kuitenkin tulevaisuudessa jollakulla on kiinnostusta lukea tarinoita myös siitä, minkälaisia tunteita, ajatuksia ja käytännön ratkaisuja syntyy, kun ”ummikko” muuttaa tyydyttävässä kunnossa ostettuun vanhaan taloon ja yrittää ottaa haltuun talon lisäksi myös puutarhan vailla minkäänlaista ymmärrystä asiasta, kannattanee pysyä ”kanavalla”.

Touhua ja tohinaa kukkulan päälle rakennetussa keltaisessa talossa ja sen ympäristössä voi seurata myös Facebookprofiilissani.

Tulevaisuudessa blogissani siis oletettavasti luvassa suhteellisen suuri määrä tahatonta tilannekomiikkaa, luovaa ongelmaratkaisua, ilon hetkiä, arjen haasteita ja ennen kaikkea tarinoita siitä, mitä kaikkea elämässä voikaan oppia, kun asioihin suhtautuu avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti. Luulenpa, että kun kaikki on vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun tärkeintä on muistaa suhtautua omaan oppimisprosessiinsa huumorilla. Ei kaiken kai tarvitse aina olla ihan justiinsa tai edes sinne päin, kunhan nyt joten kuten😊

Tervetuloa elämysmatkalle kanssani, SusannaK

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *