Diagnoosi – Lorvikatarri

Niin se vaan iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta – lorvikatarri. Edellä mainitusta vitsauksesta kärsin onneksi suhteellisen harvoin. En sen vuoksi, että nyt olisin mitenkään poikkeuksellisen terveystietoinen tai esimerkillinen ihminen vaan ihan puhtaasti syystä, että urheiluharrastus tuo mukanaan niin paljon hyvää mieltä, tavoitteita, sosiaalisuutta ja energiaa arkeen.

En oikeastaan edes muista, koska olisin jättänyt koko viikoksi kaikki urheiluharrastukseen vähänkään viittaavan pois päiväjärjestyksestäni (paitsi pakonsanelemana eli kipeänä tai jotakin vammaa parannellessa). Tällä viikolla niin nyt vain syystä tai toisesta kävi.

Tällä viikolla en ole siis tehnyt yhtään mitään tai siis olen toki…

Hankkinut kristallikruunun

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt erästä tiettyä kristallikruunua erilaisilta nettikirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä. Tällä viikolla vihdoin ja viimein onnisti, kun tori.fi -sivustolle tuli myyntiin juuri tuo kyseinen, himoitsemani valaisin. Myyjäkin oli ihan omalta kotikylältä, joten helposti ja nopeasti tuli asia hoidettua. Lukuun ottamatta ”taistoa”, jonka kävin saadakseni tämän melko suurehkon ja painavan valaisimen ”survottua” Fiat 500:seni kyytiin ja sieltä ulos… Sanotaanko nyt vaikka näin, että aika moni naapurikin tuli tietoiseksi hankinnastani, sen verran äänekästä kristallien helinää kaikui ilmoille, kun yritin ostostani saada ulos autosta😊

On se vaan niin juupelin hieno, siippani ei ollut ihan samaa mieltä:)

Päällystänyt ruokapöydän tuolit ja sohvatyynyt

Tapanani on haalia erilaisilta nettikirpputoreilta kangaspaloja ihan vaan lipastonlaatikkoon odottelemaan suurta inspiraatiota. Alkuviikosta postissa tulleille kankaille ei kuitenkaan enää ollut tilaa tässä ”aarteiden” lipastossani, joten toimeen oli ryhdyttävä tämänkin asian tiimoilta. Tuumasta toimeen.. Tällä viikolla ruokapöydän tuolit saivat uudet päälliset, samoin sohvatyynyt.

Lipaston aarteita…

Seisonut räntäsateessa bussipysäkillä

Torstaina töistä lähtiessäni satoi saavista kaatamalla (vettä, räntää, vettä ja sitten taas räntää) ja tuuli vihmoi jäätävästi läpi kaikkien vaatekerrosten. Vaikka olin varsin hyvin ja asianmukaisesti sääolosuhteet huomioiden pukeutunut, tuli bussipysäkillä kylmä jo viiden minuutin odottelun jälkeen. Onneksi tässä kohtaa näin oman bussini lähestyvän ja ryhdyin viittilöimään bussin pysäyttääkseni. Bussi lähestyi, lähestyi, tuli kohdalle ja ajoi ohi, että sillä lailla… Seuraavaa bussia jouduinkin sitten odottamaan pysäkillä lähes 50 minuuttia. Seurauksella totaalinen syväjäädytys… Luiden ja ytimien sulatteluun menikin sitten melkein koko loppuilta.

Tällä viikolla en ollut ainoa, jota lorvikatarri vaivasi… Taustalla uudet sohvatyynyt:)

Tapellut tokaluokkalaisen kanssa

Ihanalla tokaluokkalaisellani on nyt kyllä joku, vähän ”raskassoutuisempi” kehityskausi meneillään. Tiuskimista, äyskimistä ja voimasanoja riittää ihan yhden perheen tarpeiksi. Hyvähän se on, että ihminen kyseenalaistaa vallitsevia olosuhteita, mutta kun jokainen pyyntö, ohjeistus, toive tai käsky kyseenalaistetaan, saattaa se ”järkevä” aikuinenkin alkaa taantua tunne-elämän sääntelynsä suhteen.

Niin, että tappeluksihan se sitten lopulta tällä viikolla meni läksyjen tekeminen. Harmittaa tosi paljon, että itseltänikin asian äärellä ”paloi pinna”, enkä jaksanut enää sitä, seitsemättä kertaa selittää, miksi läksyt on tärkeä tehdä huolellisesti, eikä kenenkään elämä ole lopullisesti pilalla, jos joutuu kirjoittamaan seitsemän lausetta keskittyen vain ja ainoastaan tekeillä olevaan asiaan. Vielä aamullakin töihin bussilla körötellessäni edellisillan riita harmitti niin paljon, että meinasi ihan ruveta itkettämään. Onneksi iltapäivällä riita saatiin sovittua hyvässä hengessä.

Välitöntä palautetta…

Lupautunut veljelleni juoksukaveriksi

Veljeni soitti ja kysyi, lähtisinkö hänelle kaveriksi puolikasta juoksemaan Forssan Suvi-iltaan kesäkuun alussa. Olen kuullut vuosien varrella paljon positiivista kyseisestä juoksutapahtumasta, mutta itseltäni se on vielä kokematta, joten mikäs siinä. Näin siis päätettiin yhdessä tuumin juoksutapahtumaan osallistua.

Kotona kerroin siipalleni tästä yhteisestä päätöksestämme. Siippani tähän totesi hieman lakonisesti: ”En ole sitten tulossa katsomaan, kun te epäurheilijamaisesti tönitte toisianne maalisuoralla.” Vähän siinä sitten ääneen ryhdyin ihmettelemään, miksi siippani epäilee, että sorrumme epäurheilijamaiseen käytökseen. Vastaukseksi sain hymähdyksen: ”Sattumoisin olen tuntenut teidät molemmat yli 20 vuotta”.

No, ei me tietenkään, oikeasti olla epäurheilijamaisia ja ryhdytä toisiamme tönimään, mutta sisarusten välistä leikkimielistä kilpailua en voi kyllä lähteä ihan kokonaan kiistämäänkään… Tästä kirjoitin tuossa taannoin pienen tarinankin otsikolla Hävettää

Näin ”hulahti” tämä viikko ilman ensimmäistäkään liikuntasuoritusta, tai ehkä vielä sunnuntaina kuitenkin intoudun hölköttelemään sen perinteisen sunnuntaipitkiksen. Liikunta on kiva ja hyödyllinen harrastus, mutta ehkä joskus on ihan tervettä pyhittää vapaa-aikaa ihan toisenlaisiin toimiin. Ensi viikolla sitten taas uudet kujeet😊

Hyvää viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *