Vegaanihaaste – Miten menee noin niin kuin omasta mielestä…

Tammikuun alussa päätin ottaa osaa vegaanihaasteeseen. Motiivini oli toisaalta uteliaisuus, toisaalta tarve ja halu olla tiedostavampi kuluttaja.

Mielestäni elämä pysyy mielenkiintoisena, kun hieman aina (omista rajoistaan käsin) haastaa itseään ja pyrkii oppimaan uusia asioita. Tammikuussa siis päätin opetella entistä tiedostavammaksi kuluttajaksi.

Tavoitteeni ei suinkaan ollut ryhtyä vegaaniksi kertaheitolla vaan tutustua uusiin raaka-aineisiin ja korvata mahdollisimman paljon eläinperäisiä tuotteita ekologisemmilla vaihtoehdoilla.

Alku aina hankalaa

En voi mitenkään puhtaalla omalla tunnolla kehuskella kokkaustaidoillani, olen korkeintaan keskinkertainen kotikokki, jos sitäkään. Tämän vuoksi kuukauden ensimmäiset vegaaniruokakokeilut olivat vähän sitä sun tätä. Päätin kuitenkin, että perheessämme laitetaan vain yksi ruokalaji kaikille ruokailijoille. Laskin nimittäin sen varaan, että siippani ja nuori herra pysyvät hengissä työpaikka- ja kouluruokailun ansiosta.

Henki kyllä pihisee edelleen molemmissa, mutta 14. tammikuuta nuori herramme puuskahti (eikä kovin ystävälliseen sävyyn) ”Äiti kauanko me vielä joudutaan syömään tätä vegekakkaa!” (korvasin sen rumemman sanan hieman lapsiystävällisemmällä😊) Sinnikkäästi päätin kuitenkin palautteesta huolimatta jatkaa valitsemallani tiellä…

Olipa ruoka enemmän tai vähemmän vegaanista ”Himalajan hullu” on aina uskollisesti ensimmäisenä ruokajonossa 🙂

Kaikki voittaa

Päivänä eräänä valmistin vegaanista tuorehernesosekeittoa. Tarjoilin sen pöytään nuorelle herralle ja lähdin viemään roskia. Palatessani koiralla oli kuono korvia myöten soppakulhossa ja nuori herra kannusti vieressä ”Hyvä koira, syö vaan kaikki pois hyvällä ruokahalulla.” Molemmat osapuolet vaikuttivat kovasti tyytyväisiltä keskinäiseen sopimukseensa siitä, miten tuorehernesosekeitto ”hävitetään” parempiin suihin.

Totuuden kaunistelua eli emävale

Jossain vaiheessa kuluvaa kuukautta totesin, että valmistamani ruoka on se pienempi ongelma ja todellisuudessa nuoren herran nenän nyrpistely johtunee enemmänkin asenteellisuudesta. Siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt hänelle kertoa, minkä vuoksi kasviperäistä ravintoa tulisi suosia.

Niinpä päivänä eräänä, kun nuori herra kysyi mitä tänään syödään, vastasin hänelle, että täydellistä jauhelihakastiketta. Oikeasti tein Elovenen Muru kaurajauhiksesta kastikkeen. Tämä ei muuten ole kaupallinen yhteistyö, sattui vain silmiini mielenkiintoinen ja tarpeeksi helpon oloinen resepti kaurajauhispussin kyljessä, kun tutkin erilaisia vaihtoehtoja kaupassa. Hyvin maistui ”täydellinen jauhelihakastike”.

Ja kyllä, minulla on ihan aidosti huono omatunto siitä, että valehtelin silmää räpäyttämättä. En siis missään nimessä kannata valehtelua ja aionkin seuraavan kerran, kun kyseistä ruokalajia nautimme kertoa totuuden ruuan koostumuksesta.

Tän pussin kyljestä löyty mielestäni aika hyvä ja helppo kastikeresepti…

Miten menee noin niin kuin omasta mielestä…

Näin tammikuun lähestyessä loppuaan on aika hieman puntaroida, mitä vegaanihaasteesta itselleni ”jäi käteen”.

Kuukauden plussat: Suurin osa perheemme ruuista valmistettiin vegaanisina ja monenlaisia uusia reseptejä tuli kokeiltua (enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä) tammikuun aikana. Suurimman osan maitotuotteista onnistuin korvaamaan kaurapohjaisilla tuotteilla. Vegaanihaasteen Facebookryhmästä ja uutiskirjeistä sain paljon uutta mielenkiintoista tietoa sekä ajattelemisen aihetta.

Kuukauden miinukset: Vähän piti kotijoukkoja sparrata mukaan kokeilemaan uusia asioita. Juustosta en vain yksinkertaisesti pystynyt kokonaan luopumaan ja kalaakin tuli rehellisyyden nimissä muutaman kerran työpaikan lounaalla syötyä. Toisaalta näistä en viitsi itseäni kovinkaan paljon soimata, olihan lähtökohtaisestikin tarkoitus oppia uusia asioita ja tehdä maltillisia muutoksia omiin tuttuihin ja turvallisiin rutiineihin.

”Täydellinen jauhelihakastike”

Nyt ja tulevaisuudessa

Tänään kaupassa käydessäni tiedostin oikeastaan ensimmäisen kerran (katsellessani ostoksiani kassahihnalla), kuinka erilaiset ostokseni olivat verrattuna kolmen viikon takaiseen. Hihnalta nimittäin löytyi paljon aikaisempaa enemmän erilaisia kasviksia ja hedelmiä sekä useita tuotteita, joiden olomassaolosta en aikaisemmin ollut edes tietoinen. Näistä muutoksista ruokaostoksissani aion pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Lihaa ei ole kertaakaan tehnyt edes mieli, johtuen ehkä siitä, että jo aikaisemmin ruokavalioni on koostunut pääosin kalasta ja kasviksista. Kalan syömistäkin olen vähentänyt reilusti, mutta totaalisesti ”kiellettyjen listalle” en kalaa kuitenkaan tässä vaiheessa siirrä, vaikkakin pyrkimykseni onkin tulevaisuudessa edelleen suosia vegaanisia vaihtoehtoja.

Maitotuotteiden korvaaminen kaurapohjaisilla tuotteilla on myös tuntunut ihan luontevalta ja hyvältä. Valikoimahan kaurapohjaisissa tuotteissa on varsin laaja ja ruuan valmistamiseenkin olen löytänyt varsin hyviä vaihtoehtoja. Tämän muutoksen pidän siis ehdottomasti myös tulevaisuudessa.

Juustosta en edelleenkään raaski luopua, sillä (noloa tietysti myöntää) ajatus kesän grillikaudesta ilman Halloumia on vaan itselleni täysin kestämätön😊

Terveisin, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *