Halusin olla parempi, löysin jotain ihan muuta…

Aika pitkään, oikeastaan melkein puolitoista vuotta, olen yrittänyt (yrityksen ja erehdyksen kautta) löytää sitä juuri itselleni sopivaa tapaa treenata. Ja voin kertoa, että kyllä niitä erehdyksiä on matkan varrelle osunut, vaikka aktiivisesti pyrinkin ottamaan asioista selvää ja kasvattamaan tietämystäni siitä, miten olisi hyvä ja järkevä treenata.

Monesti olen sortunut treenaamisen suhteen arvioimaan kykyni yläkanttiin, josta on tietenkin seurannut pitkällä tähtäimellä vain ja ainoastaan hankaluuksia. Itselläni meni oikeastaan yllättävän pitkään (vanha jäärä kun olen) ymmärtää, että ihan niin kuin muunkin elämän suhteen, myös treenaamisen saralla, mehän olemme lopulta kaikki omanlaisiamme, erityisiä ja yksilöitä.

En tietenkään lähde kiistämään sitä, että saadakseen kehitystä aikaiseksi urheiluharrastuksen tiimoilta, on huomioitava tietyt ”lainalaisuudet”. Uskon kuitenkin, että lopulta jokaisen urheilun harrastajan on löydettävä juuri se oma polkunsa ”perille” ja nämä polut ovat varmasti kovin erilaisia… Suuria, pieniä, tasaisia, kivikkoisia, yhteen suuntaan johtavia, haaroittuvia jne. Eikä mikään tietenkään ole pysyvää. Aina tasaisin väliajoin, on toki tarpeen tuumia ja tunnustella, josko siltä omalta polulta olisi hyvä poiketa seuraavassa risteyskohdassa tai mahdollisesti jopa kääntyä ja palata hieman takaisin päin.

Omaa polkuani kulkiessa olen joskus onnistunut kulkemaan suoraan kohti tavoitetta, mutta pääosin ”poukkoillut ja pomppinut”, pudonnut ojaan, eksynyt ja harhautunut.  Viimeisten kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin onnistunut (vihdoin ja viimein) löytämään treenirytmin, joka tuntuu erityisen hyvältä ja juuri minulle itselleni sopivalta.

Kerran heppatyttö – aina heppatyttö… Löysin uudelleen nuoruuteni rakkaan harrastuksen:)

Tällä hetkellä treeniviikkooni kuuluu kaksi Bodybalance -tuntia, joista olen vähitellen oppinut jopa nauttimaan. Näihin kehonhuoltopäiviin pyrin myös lisäämään pitkän, mutta varsin rauhallisen kävelylenkin koiran kanssa. Viikkoon mahtuu myös kaksi lyhyempää hölkkälenkkiä (8-10 kilometriä) sekä tietenkin se kuuluisa pitkis, joka omalla kohdallani on tällä hetkellä jotakin 13 ja 16 kilometrin välillä. ”Kirsikkana kakun päällä” treeniviikkoni kohokohta on ihan ehdottomasti lauantain tallipäivä ja ratsastus.

Toki ymmärrän, ettei näillä hölkkämäärillä vielä kannata maratonin juoksemisesta haaveilla. Haluan kuitenkin uskoa, että tässä on hyvä pohja lähteä vähitellen hölkkämääriä kasvattamaan. Mene ja tiedä, mutta sen ainakin tiedän, että pitkästä aikaa treeni tuntuu hyvältä. Motivaatiokin on selvästi noususuhdanteessa, johtuen varmasti juurikin siitä, että tämän hetkinen treenimäärä on oikein suhteutettu omaan kuntotasooni nähden.

Hölkkäpäivien ja kehonhuoltopäivien rytmityskin tuntuu onnistuneelta. Tämän huomaan siitä, että palautuminen lenkkipäivistä on selkeästi paremmalla tasolla, kuin aikaisemmin. Itse asiassa nyt, kun asiaa oikein mietin, aikaisemmin en päässyt oikeastaan koskaan lenkille fiiliksellä, että kroppa on palautunut edellisistä treeneistä.

Sekin positiivinen seikka tämän hetkisessä viikko-ohjelmassani on, että se ”istuu” lähes täydellisesti perheemme muihin aikatauluihin. On oikeastaan ihan hirveän iso asia, ettei tarvitse stressata sitä, missä välissä sen oman etukäteen suunnitellun treeninsä ehtii tehdä vai ehtiikö…

Parhaat lenkkikaverit ikinä… Ei kavahda hyytävää viimaa, eikä jäätävää tihkua:)

Tiedostan kyllä, että viikko-ohjelmani heikkous on lihaskuntotreenin lähes totaalinen puuttuminen. Kaikkeen ei kuitenkaan yksinkertaisesti vain ehdi ryhtyä, ehkä kuitenkin yritän tulevaisuudessa sisällyttää jo olemassa oleviin treeneihin joitakin lyhyitä lihaskuntoharjoitteita. Voihan se myös olla, että jossakin kohtaa innostun taas saliharjoittelustakin.

Perisyntini asiassa kuin asiassa tuppaa olemaan liiallinen yrittäminen, jolloin ne omat valmiudet ja tekemisen raja-arvot hämärtyvät melko nopeasti, eikä lopputuloskaan näyttäydy toivotunlaisena. Niinpä niin, pitkästä aikaa tuntuu siltä, että kuljen sillä minun omalla, ainutlaatuisella polullani, enkä ”rämmi” polun vieressä tai kulje jonkun muun polkua.

Se hetki, kun on vaan oikeesti hyvä fiilis…

Hyvää viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *