Mä valmistuin ja blogin kohtalo…

Aloitin blogin kirjoittamisen hölkkäharrastuksestani maaliskuussa 2019. Blogin perustaminen oli alun perin osa audiovisuaalisen viestinnän opintojani, joita suoritin työni ohessa. Blogini kantavana ajatuksena on alusta asti ollut tarjota mahdollisesti jollekulle itseni kaltaiselle, keski-ikäiselle sunnuntaihölkkääjälle, vertaistukea. Mene ja tiedä, onko kukaan vertaistukea pohdinnoistani lopulta saanut…

Omaa mieltäni lämmittää se sympatia, jota olen saanut blogin kautta osakseni niillä hetkillä, jolloin oma mieli on ollut alakuloinen syystä tai toisesta. Erityisesti mieleeni on jäänyt kannustavat kommentit, joita sain, kun kirjoitin Menetetystä unelmasta. Itse asiassa näiden kommenttien voimaannuttamana ryhdyin miettimään, olinko antanut liian helposti asian suhteen periksi… Lopulta päätin vielä yrittää tavoitella suurta unelmaani. Asia on edelleen vireillä, enkä tiedä lopputulemasta, mutta toivoa asian suhteen kuitenkin vielä on olemassa…

Asioista olen pyrkinyt kirjoittamaan rehellisesti. Oman näkemykseni mukaan näkökulmani hölkkäharrastukseen on enemmänkin ”pieniä tarinoita” harrastuksen mukanaan tuomista iloista ja suruista, kuin itse fyysistä tekemistä. Aiheitani en yleensä ole miettinyt kovinkaan paljon etukäteen, vaan ”tarttunut” kiinni kulloinkin mielen päällä olevaan asiaan. Olen myös miettinyt blogin kirjoittamista niin, että mikäli jollakin viikolla ei mieleen tule mitään omasta mielestäni pätevää aihetta, voin myös hyvin olla kirjoittamatta. Joka viikko jotakin on kuitenkin ilmaantunut ”mielen päälle”.

Palautettakin olen saanut, nimittäin siipaltani… Hän totesi tuossa loppusyksystä (kylläkin ihan rakentavassa hengessä), että alan toistaa itseäni… Hyväksyn tämän palautteen, on nimittäin kohtuullisen haastavaa kirjoittaa hölkkäaiheista blogia, kun on ollut pitkään telakalla. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään blogini keskiössä urheiluharrastuksen, vaikka välillä on tehnyt mieli kirjoittaa ihan vaan keski-ikäisen ihmisen mielenmaisemasta, niin hyvässä kuin pahassakin😊

Niin, ja sitten itse se asia. Audiovisuaalisen viestinnän opintojeni näyttötutkinnot on hyväksytty eilen, joten valmistuin verkkosivujen suunnittelijaksi. SusannaK -blogini oli yksi osa hyväksyttyä näyttötutkintoani. Blogin ylläpitäminen on siis näiltä osin ”tehnyt tehtävänsä”. Tässä matkan varrella olen kuitenkin huomannut, että bloggaaminen on ollut paitsi hyödyllistä opintojeni kannalta myös oikeastaan aika hauska harrastus. Sitten, kun ottaa vielä huomioon kaikki ne asiat, joita urheiluharrastuksen tiimoilta itselläni on vielä kokematta ja sanoittamatta on hyvin todennäköistä, että bloggaan vielä tulevaisuudessakin.

Tässä vaiheessa haluan kuitenkin lämpimästi kiittää kaikkia blogini lukijoita ja etenkin niitä henkilöitä, joilta olen saanut vertaistukea ja kannustusta blogini kautta😊

Kiittäen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *