Kun juoksuharrastus yhdistää ja yllättävä juonen käänne…

Juoksuharrastuksella (lue hölkkä) on monia positiivisia lieveilmiöitä, osa niistä näyttäytyy suoraan fyysistä terveyttä ja hyvinvointia parantavina tekijöinä, osa puolestaan hieman välillisemmin esimerkiksi edistäen kokonaisvaltaista hyvinvointia erilaisten kokemusten ja elämysten kautta.

Keski-ikäisen ihmisen elämään on ehtinyt kuulua jo varsin mittava joukko erilaisia ihmisiä ja ihmissuhteita. Osa näistä pysyvämpiä, osa elämän tilanteen tai olosuhteiden määrittämiä ja osa satunnaisia kohtaamisia. Aika monen ystävän, kaverin tai tuttavan kanssa yhteydenpito on valitettavasti jäänyt vuosien saatossa. Onneksi poikkeuksiakin asian suhteen löytyy. Esimerkiksi parhaan ystäväni kanssa yhteistä taivalta, kasvukipuja, iloja ja suruja on jaettu yli 35 vuoden ajan ja jaetaan edelleen.

Joskus itse aktiivisesti etsimällä, kohtalon tai hauskan sattuman myötä saattaa löytää jo ”kadonneen” ystävän. Näin kävi itselleni toissa kesänä ja tämän kohtaamisen ”alkuun paneva” voima oli juoksuharrastus.

Osallistuin kesällä 2017 Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikkaalle ja kisakanslian edustalla ”törmäsin” vanhaan ystävääni, jonka kanssa olimme lähes koko nuoruutemme viettäneet ratsastusharrastuksen parissa. Jossain vaiheessa yhteydenpito kuitenkin katkesi, kun ratsastusharrastuskin jäi taka-alalle ja kuvioihin tuli kaikenlaista… Mitä nyt nuoren ihmisen elämään kuuluu😊

Muistojen albumeista – Minä ja hoitoheppa Luru joskus 80-luvun lopulla 🙂

Lähtöalueella tulikin sitten vaihdettua melko pitkästi kuulumisia ja tietenkin kertoiltua puolin ja toisin oman juoksuharrastuksen aloittamisesta, etenemisestä ja tavoitteista. Tämän jälkeen kuulumisia on vaihdettu satunnaisesti Facebookissa, kunnes tällä viikolla eräs Facebook-päivitys ja sen kommentointi lopulta eskaloitui siihen, että keski-ikäiset rouvashenkilöt päätyivät nuoruuden harrastuksensa pariin – ratsaille.

Kolmen rouvashenkilön voimin lähdettiin siis ”verestämään” vanhoja ratsastustaitoja. Kaikkia meitä taisi enemmän tai vähemmän jännittää, päätellen autossa käydystä keskustelusta ja kikattelusta. Tallille päästyämme huomasin, että pitkän tauon jälkeen hevoset näyttivät oikeastaan aivan valtavan kokoisilta. Tässä kohtaa mielessä kyllä kävi, että en taida enää uskaltaa hevosen selkään kiivetä.

Keski-ikäiset rouvashenkilö ratsailla…

Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja hyvä niin… Sillä vaikka maasta käsin katsottuna hevonen näytti valtavalta ja vähän (tai aika paljon) pelottikin, niin selkään päästyäni ja muutaman kierroksen ratsastettuani tapahtui jotakin… Ihan kuin 30 vuotta olisi yht`äkkiä kadonnut johonkin, sillä erotuksella, että ratsastushousujen ylin nappi ei mene kiinni 😊 Jännitys hävisi, oikeat toiminnot löytyivät jostakin selkärangasta ja olo hevosen selässä oli vertauskuvallisesti, kuin olisi palannut kotiin.

Ilmeisesti ratsastaminen on jollakin tavalla jäänyt säilöön lihasmuistiini. Pitkän tauon aikana olin kuitenkin ehtinyt jo unohtaa, kuinka paljon pidän hevosten kanssa puuhailusta ja nautin ratsastamisesta… Sen verran asian tiimoilta innostuimme, että varasimme paikat tammikuussa alkavalta takaisin satulaan -kurssilta😊

Parasta ikinä… Paluu ratsaille vuosien tauon jälkeen 🙂

Näyttäisi siis siltä, että olen palaamassa (jo hetkeksi unohtuneen) rakkaan harrastuksen pariin. Tämä tapahtumaketju lähti pohjimmiltaan liikkeelle siitä, että me molemmat minä sekä kadonnut ja sittemmin löytynyt ystäväni olimme aloittaneet kumpikin tahollamme juoksuharrastuksen, kohtasimme sattumalta juoksutapahtumassa ja ryhdyimme vaihtamaan Facebookissa kuulumisia juoksuharrastuksen tiimoilta.

Kyllä, juoksuharrastus (niin kuin harrastustoiminta muutoinkin) yhdistää ja luo yhteisöllisyyttä ystävien kesken, urheiluseuroissa ja nykyään entistä enemmän sosiaalisen median foorumeilla. Joskus myös satunnaisten kohtaamisten kautta, kuten tässä tarinassa tällä kertaa…

Mukavaa viikonloppua toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *