Raketin rämiä ja uusi alku…

Kaiken turhautumisen, uskon puutteen ja kiukuttelun jälkeen saattaa olla, että teen kuitenkin paluun hölkkäharrastuksen pariin (jälleen kerran).

Vuoden 2019 viimeinen viikko antoi jo toivoa harrastuksen jatkumisen suhteen. Suurin osa viikon kilometreistä taittui vielä kävellen, ja hyvä niin… Olen kuitenkin sitä koulukuntaa, joka uskoo vahvasti kävelyn hyötyihin myös suhteessa hölkkäharrastukseen.

Vaikka hölkkäharrastus onkin ollut ”jäissä” syksystä lähtien, olen kuitenkin kilometrejä ahkerasti kerryttänyt kävellen. Viikkotasolla on koiran kanssa tullut käveltyä keskimäärin 40-50 kilometriä.

Joulukuun viimeisellä viikolla joitakin kilometrejä tuli taitettua pitkästä aikaa myös hölkäten. Viikon aikana tein kolme 5 kilometrin lenkkiä hölkäten. Tosin hyvin maltillisella vauhdilla ja aikaisemmin ”kiukutellutta” kinttua tunnustellen.

Enpä muista, koska viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen 15:sta viikkotasolla hölkätystä kilometristä. Kaikki on niin kovin suhteellista… Muistan myös aikoja, jolloin viikottaiset kilometrit nousivat lähelle 50:tä, joskus ylikin ja silti pystyin treenaamaan terveenä ja hyvinvoivana… Vaan se, joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään…

Saa nähdä mitä vuosi 2020 tuo mukanaan hölkkäharrastuksen suhteen. Sen olen ainakin oppinut, että hyvällä suunnittelulla, vahvalla tahtotilalla ja tunnollisella tekemiselläkään ei voi eliminoida kaikkia muuttuvia tekijöitä. Tarvitaan myös nöyryyttä, malttia ja kykyä muuntautua vallitseviin olosuhteisiin. Tulevan vuoden mukanaan tuomista haasteista en tiedä, mutta ainakin vuosi lähti mukavissa merkeissä käyntiin…

Uuden vuoden traditioihimme kuuluu aivan ehdottomasti ”raketin rämien” kerääminen. Jo vuosia meillä on ollut tapana lähteä nuoren herran kanssa uudenvuodenpäivänä heti aamusta siivoamaan ympäristöä edellisen illan juhlijoiden jäljiltä. Välillä mukaan on otettu naapurinkin lapsia ja kisattu, kuka kerää komeimman potin ”raketin rämiä”.

Vuoden 2018 uudenvuodenpäivänä ”raketin rämiä” keräämässä… Lumitilanne mahdollisti myös avustavan kulkuvälineen mukaan ottamisen…

Kilpailulla tai ilman, tämä on ehdottomasti sellainen ”hyvän mielen” traditio. Yhdessä tekemistä, reippailua raittiissa ilmassa ja kuten todettu runsaasti hyvää mieltä. On nimittäin mukava, vuosi toisensa jälkeen huomata, kuinka iloisiksi vastaantulevat ulkoilijat toimistamme tulevat. Lähes poikkeuksetta kaikki tervehtivät iloisesti ja toivottelevat hyvää uutta vuotta, monet myös pysähtyvät kehaisemaan, kuinka olemme hyvällä asialla. Onpa joku jopa lähtenyt puuhiemme innoittamana hakemaan kotoa kasseja osallistuakseen talkoisiimme…

Kerättävää riitti tänäkin vuonna…

Hyvillä mielin ja varovaisen toiveikkaana aloittelen siis vuoden 2020 treenejä. Tuokoon vuosi tullessaan sopivissa määrin haasteita, onnistumisia mutta myös tasapainon vuoksi epäonnistumisia, joiden kautta toivottavasti on mahdollista oppia lisää niin itsestään, kuin treenaamisestakin. Sitähän elämä lopulta on – sarja erilaisia oppimiskokemuksia😊

Hyvää Uutta Vuotta toivotellen, SusannaK

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *