Rakkauden haudalla…

Eihän tuo jouluaaton säätila täällä Etelä-Suomessa ihan sellaiseen klassiseen joulutunnelmaan suoranaisesti johdatellut. Kuitenkin, kun kaiken tämän pimeyden ja lumettomuuden keskellä pysähtyy hetkeksi katsomaan ympärilleen, saattaa huomata, kuinka kaunis ympäröivä maailma kaikessa hetkellisessä synkkyydessäänkin on.

Jouluaaton aamuna pakkasin koiran autoon, sillä ystäväni oli luvannut lähteä seuraksemme ja oppaaksemme pitkälle lenkille. Hetki sitten sairastetun flunssan ja kintun kipuilun vuoksi, edelleenkään en ole siinä kunnossa, että pitkää lenkkiä kannattaisi tehdä hölkäten, niinpä reitille lähdimme ihan ulkoilumielessä kävellen.

Hetken aikaa taivallettuamme, tuli siinä puheeksi päivän säätila. Hyvässä yhteisymmärryksessä totesimme, että päivän sää on mitä otollisin lenkkeilylle, mikäli pystyy ohittamaan ne perinteiset toiveet ja odotukset, joita meillä suomalaisilla useimmiten on, liittyen jouluaaton säätilaan.

Itse asiassa ympäröivä metsä oli juuri tänä aamuna aivan erityisen kaunis. Ympärillemme levittäytyi valtava määrä vihreän erilaisia sävyjä, ja sadepisarat kimmelsivät kilvan havupuiden oksilla. Järven rantaan päästyämme aurinkokin pilkahti (tosin vain hyvin pienen hetken, mutta pilkahti kuitenkin) paksun pilvimassan välistä, kullaten järven pinnan.

Omiin joulun traditioihini ei ole kuulunut vierailu hautausmaalla tai haudoilla. Tämä vuosi teki kuitenkin poikkeuksen… Ystäväni nimittäin kysyi, olenko koskaan käynyt rakkauden haudalla. Koska en ollut, totesi ystäväni, että tänään sitten käydään jouluaaton kunniaksi. Lähes kaksi tuntia reippailtuamme saavuimme rakkauden haudalle. Mystinen hautapaikka luonnonkiviaitoineen paljastui metsän siimeksestä.

Haudan erikoinen sijainti, yksityisyys ja yli 70 vuotta metsän hiljaisuudessa säilyneet haudan elementit loivat ympärilleen hyvin kunnioitettavan, mutta myös erikoisen tunnelman. Väistämättä sitä ryhtyi miettimään haudassa lepäävän henkilön elämän tarinaa… Rakkauden haudan innoittamana päätinkin, että joululomalla tutustun tarkemmin Kytäjän kartanon värikkääseen historiaan.

””Rakkauden hauta tarkoittaa yleensä yksityistä naisen hautaa, joka on sijoitettu varsinaisen hautausmaan ulkopuolelle. Nykypäivän Suomessa rakkauden haudat ovat varsin harvinaista, joitakin hautoja kuitenkin on. Eräs niistä sijaitsee Sääksjärven rannalla Hyvinkään ja Nurmijärven rajalla. ”

Hautakivi istutuksineen… Sääksjärven rakkauden haudassa lepää Kytäjän kartanon tytär Eva Aspiala, joka menehtyi vuonna 1944 ensimmäisen lapsensa synnytykseen 29-vuotiaana.

Jouluaatto alkoi siis ihanalla kolmen tunnin kävelylenkillä hyvässä seurassa, luonnon kauneudesta nauttien ja paikallisesta historiasta inspiroituen. Sitä tässä vaan pohdin, että joskus, kun antaa vallitseville olosuhteille mahdollisuuden, saattaa yllättyä iloisesti lopputulemasta 😊

Jälleen kerran kiitos lenkkiseurasta kuuluu Melontamania -blogia kirjoittavalle Taijalle!

Nautinnollisia joulun pyhiä toivotellen, SusannaK

”Himalajan hullu” on aina niin touhuissaan, kun pääsee kavereiden kanssa lenkille…

Muuten kiva, mutta auto haisee varmasti märälle koiralle vielä ajasta ikuisuuteen:)

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *