Penkkiurheilusta…

En ole oikein koskaan ymmärtänyt penkkiurheilun päälle… Ensimmäisen kosketukseni melko fanaattiseen penkkiurheilijaan sain joskus 80-luvun puolivälissä, kun vietin osan kesälomistani isomummoni Huldan luona. Huldalla oli kaksi harrastusta, joihin molempiin hän suhtautui varsin suurella intohimolla, toinen oli virkkaaminen ja toinen penkkiurheilu.

Noihin lapsuuteni kesiin osui myös vuoden 1984 Los Angelesin kesäolympialaiset. Kaikki se aika, mitä isomummoltani Huldalta jäi minun viihdyttämiseni lisäksi, hän käytti rakkaimpien harrastustensa parissa. Niinpä mieleeni on jäänyt kesäinen pariviikkoinen, kun helsinkiläisessä yksiössä virkkuukoukku ”sauhusi” ja televisiosta ”pauhasi” olympialähetys.

Hulda oli uskovainen ihminen ja hänen voimallisin kielellinen ilmauksensa oli voi mörköläinen. Itselleni noista kisoista ei oikein ole muuta jäänyt mieleen, kuin Tiina Lillakin hieno hopea keihäänheitossa, taisin minä vähän Tiina Lillakia ihaillakin. Ilmeisesti kisat olisivat voineet suomalaisittain kuitenkin paremminkin sujua, sillä noiden kesäisten päivien aikana virkkuukoukun takaa kuului melko usein voimallinen kannanotto voi mörköläinen. Isomummoltani opin virkkaamisen jalon taidon mutta penkkiurheilun ihmeelliseen maailmaan hän ei minua onnistunut koskaan innostamaan…

Isomummoni Huldan kuoltua menikin sitten useampi vuosikymmen, ennen kuin ”törmäsin” seuraavan kerran varsin innokkaaseen penkkiurheilijaan. Tämä kyseinen henkilö oli nykyinen aviomieheni. Aika monta kertaa olemme tämän yhteisen taipaleemme aikana saaneet riidan aikaiseksi, kun en oikein ole osannut suhtautua penkkiurheiluun asian vaatimalla vakavuudella😊

Eräs näistä riidoista on jäänyt aivan erityisesti mieleeni. Vuosi oli 2011 ja pelattiin jääkiekon MM-kisoja. Poikamme oli muutaman kuukauden ikäinen ja valvottanut aika tavalla. Kyseisenä iltana olin juuri huokaissut helpotuksesta, kun olin saanut vauvan nukkumaan. Vain hetkeä myöhemmin alkoi olohuoneesta kuulua kovaääninen ”mylvintä” Ei voi olla totta, ei voi olla mitenkään mahdollista…  Jep, jep kyseisen metakan olohuoneessamme aiheutti Mikael Granlundin kuuluisa ilmaveivi… Vauva heräsi, enkä minä osannut sillä hetkellä (rehellisyyden nimissä) arvostaa paskankaan vertaa, tuota kuuluisaa ilmaveiviä, vaikka siippani kovasti yrittikin selittää, kuinka hienosta suorituksesta onkaan kyse…

En siis ole koskaan oikein ollut penkkiurheilun ystävä… Viime viikolla, kun tätä asiaa pohdin, huomasin kuitenkin, että minusta on tullut ”salavihkaa” penkkiurheilija, jos ei nyt ihan perinteisessä mielessä, niin tullut kuitenkin. En nimittäin ole katsonut yhtään Dohan MM-kisoja mutta tiedän, mitä juoksutapahtumia parhaillaan on meneillään tai tulossa ja odotan jo ennakkoon somessa aktiivisesti päivittävien henkilöiden kuulumisia kyseisistä tapahtumista.

Mitäpä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, sosiaalinen media on tehnyt minusta penkkiurheilijan. Luen mielelläni ja aika paljonkin juoksuaiheisia blogeja ja seuraan aktiivisesti Facebookin keskusteluryhmiä aiheeseen liittyen. Eilen illalla, kun istahdin pitkän päivän päätteeksi sohvalle ja avasin puhelimeni, toivoin jo etukäteen, että mahdollisimman moni olisi päivittänyt kuulumisia Vaarojen Maratonilta. Minusta on mukava seurata eritasoisten juoksijoiden harjoittelua, tavoitteiden asettamista ja matkaa kohti tavoitetta. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että useita näistä juoksijoista ja juoksun harrastajista myös ihailen ja salaa toivon, jospa minäkin vielä jonain päivänä olisin yhtä määrätietoinen ja sinnikäs omassa harjoittelussani. Voisinko minäkin joskus juosta (lue hölkkää) noin pitkän matkan? Uskaltaisinko minäkin joskus vielä osallistua tuohon tapahtumaan?

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *