Aikalisä…

Nyt kävi niin hassusti, että olin onnistunut unohtamaan erään kokouksen ajankohdan. Jostakin ”mystisestä” syystä kokous oli merkitty aivan väärän kuukauden kohdalle kalenteriini. Niinpä lähdin tuossa eräänä aamuna ”onnellisen tietämättömänä” töihin säänmukaisissa jalkineissa eli kumisaappaissa. Kesken työpäivän kävi ilmi, että minun pitäisi olla iltapäivällä kokouksessa, johon ihmisillä on tapana tulla erittäin huolitellusti ja hyvin pukeutuneina.

Itselläni mukana siis oli tosiaankin vain kumisaappaat ja villasukat, koska olin orientoitunut viettämään ihan vaan tavallista toimistopäivää. Aikataulu puolestaan ei antanut myöten lähteä siistejä kenkiä siinä välissä kotoa hakemaan tai kaupasta hankkimaan.

Ihan pätevä varustus… Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan 🙂

Se hetki… Kun saavut puitteiltaan varsin tyylikkääseen kokoustilaan ja tervehdit erittäin huolitellusti pukeutuneita ihmisiä kumisaappaissa ja villasukissa. Ei siinä muu auttanut, kuin hymyillä nätisti ja todeta: ”Meillä maalla satoi aika rankasti aamulla, kun lähdin töihin…” Kokouksesta selvisin sopimattomasta ulkoasustani huolimatta ihan kirjaimellisestikin ”kuivin jaloin”.

Tämä episodi toisaalta kyllä hymyilytti jälkeen päin mutta toisaalta myös huolestutti. Olen nimittäin luonteeltani aika huolellinen, useamman kerran olen kuullut ystäviltä tai kollegoilta itsestäni jopa luonnehdinnan pedantti. Miten siis minulta voi olla kokousten päivämäärät ”hukassa”? Kotimatkalla googlasin Työikäisten muistihäiriöt…

Syksy on kieltämättä ollut poikkeuksellisen kiireinen niin työn, kuin vapaa-ajankin puitteissa. Muutenkin kiireistä arkea on vielä kuormittanut suunnitelmat asunnon vaihdosta ja Tallinnan puolikkaan jälkeen ”iskenyt” flunssa, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan…

Pohtiessani tähän mennessä kulunutta syksyä, totesin, että väsymykseni ja sen myötä huono tuuleni sekä kokouspäivien unohtelu saattavat johtua siitä, että nyt on vain liian paljon ”lautasella” kerralla. Niinpä päätin ryhtyä hieman järjestelemään asioita toiseen malliin ja huolestua vasta vähän myöhemmin keskittymiskyvyn puutteestani, mikäli tilanne ei lähde korjaantumaan näiden järjestelyjen myötä.

Uskokaa tai älkää mutta mulla on vielä tämmönen manuaalinenkin juoksupäiväkirja 🙂

Delegoin ja deletoin useammallakin elämän osa-alueella. Tältä pohjalta lähdin myös pohtimaan urheiluharrastustani. Liikuntaa olen harrastanut aina jossakin muodossa mutta hölkkääminen tuli mukaan kuvioihin vuoden 2016 alusta ja ”vei mukanaan” lähes heti. Tämän jälkeen olen pyrkinyt harjoittelemaan ahkerasti ja vähän tavoitteellisestikin, jotakin kehitystäkin olen ollut huomaavinani 😊. Taukojahan toki on ollut (aika paljonkin) johtuen sairastelusta ja loukkaantumisista, jolloin tekeminen on fokusoitunut melko määrätietoisestikin kuntouttamiseen… Ikinä en ole siis vielä pitänyt ns. ylimenokautta muuta kuin olosuhteiden pakosta.

Tietämykseni juoksuharjoittelusta (lue hölkkä) on vielä aika heikoissa kantimissa mutta haluan toki kasvattaa tietämystäni asian suhteen ja jälleen kerran asiaa kysyin Googlelta. Juoksusta ja ns. ylimenokaudesta löytyikin muutamia ihan hyviä artikkeleita ja blogikirjoituksia. Se jäi kyllä epäselväksi, onko minun kaltaiselleni sunnuntaihölkkääjälle ylimenokaudesta oikeastaan enemmän hyötyä vai haittaa. Joka tapauksessa päätin ylimenokautta ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla. En pelkästään ja puhtaasti urheiluharrastukseen liittyen vaan huomioiden oman elämäni kokonaiskuormituksen, joka tuntuu tällä hetkellä hieman ”raskaalta kantaa”.

Seuraava kuukausi kuljetaan ”sinne, minne viiksikarvat vie”

Niinpä päätin seuraavan kuukauden ajan liikkua vain ja ainoastaan nautiskellen. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa varmasti aika pitkälle koiran kanssa kävelyä syksyisessä metsässä ja ehkä hieman ryhmäliikuntatunteja. Samalla päätin, luopua rakkaasta Polaristani kuukaudeksi. Yllättävää, kuinka vaikea päätös urheilukellosta luopuminen (edes kuukauden päiviksi) lopulta oli. Pelkäänpä, että tuo luopumisen vaikeus kertoo siitä, että olen ”onnistunut” luomaan jonkinlaisen riippuvuussuhteen urheilukellooni ja sitä suuremmalla syyllä se on nyt laitettava hetkeksi laatikon pohjalle jemmaan…

Toivon, että olen kuukauden kuluttua virkeämpi, motivoituneempi ja valmis asettamaan uusia tavoitteita, joita kohti kulkea…. Aika näyttää, kannattiko sunnuntaihölkkääjän kokeilla ylimenokautta vaiko ei 🙂

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Please follow and like us:

2 kommenttia artikkeliin “Aikalisä…

  1. Muistihäiriöt ovat tulleet mullekin tutuksi. Pää selkisi kummasti, kun aloin ottaa rautaa ilmeisesti hyvinkin pitkään jatkuneeseen anemiaan. Samalla pääsin eroon raudanpuutteen aiheuttamista rytmihäiriöistä. Suosittelen mittauttamaan rauta-arvot, myös ferritiinin ja juttelemaan lääkärin kanssa. Ratkaisu voi olla noinkin yksinkertainen, tosin arvojen nosto vie aikaa pahimmillaan yhtä kauan, kuin nollakunnosta alle neljän tunnin maralle treenaus.

    Toivotaan, että vointisi paranee syksyn edetessä. Ja hei, kiitos pukeutumisvinkistä, taidankin laittaa huomenna lontsarit kokoukseen 😉

    1. Kiitos vinkistä… Täytyykin tuumia ja selvittää asiaa tältä kantilta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *