Historian havinaa – Nainen ja ruumiilliset ponnistukset…

Syksy on ehdottomasti minun mielestäni vuodenajoista paras. Nautin suunnattomasti ulkoilusta niin harmaan tihkusateisina päivinä kuin kuulaan kirpakoina aurinkoisina päivinäkin. Niinpä olenkin suunnitellut osallistuvani syksyn aikana vielä erinäisiin juoksu- tai ulkoilutapahtumiin… Mutta syksy on kaikessa ihanuudessaan myös se otollisin aika saada flunssa ja nyt näyttäisi siltä, että tänäkään vuonna asialta ei voi välttyä.

Ensi viikonloppuna oli suunnitteilla lähteä kavereiden kanssa hölkkä,- kävely- ja retkeilymeiningillä Poron polulle. Seurueesta 3/3 näyttäisi potevan tällä hetkellä ainakin jonkin asteista flunssaa eli saattaapa olla, että tämä suunnitelma jää nyt toteuttamatta. Harmi sinänsä, muutama vuosi sitten oltiin mukana kyseisessä ulkoilutapahtumassa ja tykättiin kovasti. Mikäli ensi viikonlopulle ei vielä ole ohjelmaa, eikä maantieteellinen sijainti aiheuta ylitsepääsemättömiä haasteita niin suosittelen. Tapahtuman kotisivut löytyvät täältä

Nenä vuotaa, kurkkua korventaa ja päätä särkee… Niinpä tämän päivän kuntonyrkkeilytunti on ehdottomasti jätettävä väliin (harmi tietysti tämäkin, sillä kuntonyrkkeily on oikeesti tosi hauskaa ja tiistain tunti viikon odotetuin treeni). Kuntonyrkkeilyn sijaan päätin siis käydä käsiksi viime viikonlopun kirpputorilöytöihin. Kirpputorilla käsiini osui aika metka pieni kirjanen – Pieni urheiluopas naisille ja tytöille. Oppaan on julkaissut Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto vuonna 1930 ja sen on kirjoittanut suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun sekä partiotyttötoiminnan uranuurtaja Anni Collan. Tarina kertoo, että Anni Collan vastusti kilpaurheilua ja suhtautui erittäin kriittisesti miesten kilpailukiihkoon.

Lottien 4×60 metrin viestin ensimmäisellä vaihtopaikalla / Jääski 1943

Naisille soveltuvat urheilulajit herättivät muutenkin 1930-luvulla kiivasta keskustelua. Löysin nimittäin myös erään artikkelin, jossa fil. tri Martti Jukola pohtii tätä tematiikkaa vuonna 1943 otsikolla Nainen ja ruumiilliset ponnistukset. Artikkeli alkaa seuraavasti:

”Naisten urheilu on herättänyt väittelyä vielä senkin jälkeen, kun nainen yhteiskunnallisesti oli tunnustettu tasavertaiseksi miehen rinnalla. Toisten ihanteena oli kotilieden pyhään piiriin sulkeutunut ateenalainen nainen, joka ei edes saanut tulla katsomaan miesten kilpailuja. Toiset taas ihailivat reipasta ja jäntevää spartalaista tyttöä, joka juoksi julkisissakin kilpailuissa vain kevyt lannevaate verhonaan.

Suomessa ovat vanhoillisten ennakkoluulojen muurit olleet aina lujat. Täällä naisten sallittiin vain voimistella ja jonkin verran uida samaan aikaan, kun he muissa urheilumaissa jo vuosia sitten olivat astuneet miehen rinnalle myös yleisurheilun kilpakentille.”

Lotta Kekki saa kapulan ja lähtee ankkuriosuudelle / Jääski 1943

Sotavuosien myötä, ennakkoluulot naisten urheiluharrastuksia kohtaan, onneksi alkoivat laimentua ja vähitellen yleinen asenneilmapiiri muuttui yhä useamman urheilulajin parissa suvaitsevammaksi myös naisurheilijoita ja harrastajia kohtaan. Tämä johtui ainakin osittain siitä, että sota-aikana naisten ja miesten perinteiset roolit ja työtehtävät sekoittuivat olosuhteiden pakosta.

Yhä useampi nainen työskenteli muun muassa raskaissa maataloustöissä, mottitalkoiden parissa, lottakomennuksella sotatoimialueella tai sotateollisuuden palveluksessa. Muun muassa näissä työtehtävissä naiset näyttivät, että heidän fysiikkansa kestää hyvin voimallistakin rasitusta. Näin ollen ei enää ollut mitään järkevää perustetta ”varjella” naisia kieltämällä heiltä raskaammat urheilulajit ja harrasteet.

Lotta Kekki saapumassa maaliin 60 metrin juojsussa. Hänen maaliin tulonsa on aivan erikoislaatuinen / Jääski 1943

Hyvä näin, sillä 1930-luvun argumentointi naisten urheiluun liittyen kuulostaa nykypäivän kontekstista käsin varsin ”hurjalta”. Tokihan aina tulee muistaa suhteuttaa asiat kyseiseen historialliseen aikaan, asenteisiin, olosuhteisiin ja aatemaailmaan. Mutta siltikin…

”Kiistakysymys naisten urheilusta ei ole enää niin polttava kuin esim. 10 vuotta sitten. Silloinhan oltiin melko tuimasti sotajalalla ihan julkisesti. Naisvoimistelumme silmäntekevät tuomitsivat rata- ja kenttäurheilun väittäen sen turmelevan naisen elimistön siinä määrin, ettei hän enää kykenisi täyttämään luonnonmukaista velvollisuuttaan – tulemaan äidiksi… ”

Sen voin kuitenkin omalta kohdaltani todeta, että onneksi en elä aikakautta, jolloin naisille soveliaiksi urheilumuodoiksi katsottiin nuo aikaisemmin mainitut voimistelu ja vähäisemmissä määrin uinti. Olisi tainnut allekirjoittaneen urheiluharrastukset jäädä aika vähiin… En oikein näe itseäni (jo pelkästään fyysisten ominaisuuksieni vuoksi) kuntoilemassa naisvoimistelun parissa, joka on kiistatta hieno ja taitoa vaativa laji.

Tämä tarina ”ajautui” nyt hieman sivuraiteille, sillä alkuperäinen ajatukseni oli siteerata ja pohtia Pienessä urheiluoppaassa annettuja ohjeita, liittyen juoksemiseen. Ehkä palaan vielä joku toinen kerta uudelleen 1930-luvulle….

Haluatko saada uunituoreeltaan tiedon keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän seuraavasta blogipostauksesta. Mikäli haluat seurata edesottamuksiani urheiluharrastuksen parissa, ota seurantaan Facebook-profiilini 🙂

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

Voit seurata blogiani myös   https://www.blogit.fi/susannak

Follow my blog with Bloglovin

Tekstilähde: Martti Jukolan kirjoittama artikkeli Nainen ja ruumiilliset ponnistukset. Julkaistu Lotta Svärd -lehdessä No 15 vuonna 1943.

Kuvat: Sa-kuva / Rintamatyöläisten urheilukilpailut – Jääski 1943

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *