Jaksaa, jaksaa vai jaksaako sittenkään…

Niin, aikaisemmin olen jo kertonut, että olen oikeastaan aika huono haastamaan itseäni, johtuen siitä, että ihan oikeasti taidan hieman pelätä epäonnistumista. Kuitenkin, mikäli aion kulkea tavoitettani kohti on väistämättä lähdettävä uuden äärelle ja tehtävä asioita, joita ei ole ennen tehnyt (vaikka epäonnistumisen mahdollisuus olisikin olemassa).

Tänään lähdin siis ensimmäistä kertaa elämässäni ikinä puolikasta pidemmälle lenkille. Asiasta oli sovittu jo kuukautta aikaisemmin yhden naisen ”huoltojoukon” kanssa, joten eipä siinä sitten oikein auttanut muu, kuin lähteä rohkeasti yrittämään. Huoltojoukot otin mukaan kahdesta syystä, ensinnäkin itseni tuntien hyvin oletettavaa olisi, että ellei asiasta olisi huoltojoukkojen kanssa etukäteen sovittu, olisi lenkin pidentäminen siirtynyt ”ajasta ikuisuuteen” eli ensi keväälle sitten ensi syksylle ja sitten taas ensi keväälle. Toisekseen, ajattelin, että eka kerta (kävi, miten kävi) olisi kiva jakaa jonkun kanssa 😊

Näillä eväillä kohti uusia haasteita…

Samalla oli tarkoitus vähän miettiä ja testailla juoksun aikaista ”tankkausta”. Tässä olen oikeasti tosi noviisi ja kaikki pitkät lenkkini ja puolikkaani olen aina juossut veden voimalla. Jotenkin ajatus energiageeleistä tuntuu itselleni vieraalta, joten yritin valita (ei varmaankaan kovin järkevästi), minulle itselleni ”helposti lähestyttäviä” energianlähteitä mukaan. Mukaan lähti lopulta hetkellisen pohdinnan jälkeen Mehukattia, suolapähkinöitä ja ”kettukarkkeja”. Enpä usko, että 25 kilometrin pitkikselle nyt oikeasti tarvitsisi evästä mukaan mutta testimielessä halusin kokeilla, mistä sitä energiaa kannatta ottaa, jos vaikka joskus vielä pidemmällekin hölkkäilisin😊

No niin ja sitten suhteellisen pitkän johdannon jälkeen itse asiaan…

Ikinä, ikinä elämässäni en ole juossut yhtä vaikeaa kymppiä, kuin tämän päiväisen lenkin ensimmäinen kymppi oli. Reitin ensimmäinen 8 kilometriä oli asfalttisuoraa, aurinko porotti niskaan, eikä tuulen vireestä ollut tietoakaan. Kyllä siinä hetken oli usko koetuksella, kun näin vaikeaksi meni jo ensimmäinen kymppi ja matkaa oli edessä vielä se 15 kilometriä. Kyllä, tässä kohtaa todella kävi ihan vakavasti mielessä jättää ”leikki kesken”.

11  kilometrin kohdalla jouduin ”taipumaan” ja kävelemään reitin varrelle osuneen loivan ja todella pitkän ylämäen. Harmitti mutta jälkeen päin ajateltuna uskon, että ratkaisuni oli oikea, sillä jos tuossa kohtaa olisin ”väkisin runtannut” mäen ylös, olisi matkan teko saattanut loppua hyvinkin ennen aikojaan. Kävelin siis noin puoli kilometriä mäkeä ylös, join ja söin muutaman suolapähkinän. Pieni kävelypätkä selvästi helpotti ja kroppa ehti ainakin vähän ”jäähtyä”, eikä olo auringon porotuksen vuoksi ollut enää ihan yhtä tukala.

Mäen päälle päästyäni sain taas hyvin hölkkärytmistä kiinni. Reitti kaartui seuraavaksi varsin kansallisromanttisiin maalaismaisemiin peltojen väliin ja kun aurinkokin meni hetkeksi pilveen, alkoi matka vihdoin ja viimein edetä melko vaivattomasti. Kilometrien 11-23 välissä hölkkä tuntui hyvältä, jaloissa tai selässä (joka on se heikko kohtani) ei tuntunut väsymystä ja fiiliskin parani kummasti alun hankaluuksien jälkeen… Ehkä minulla sittenkin olisi mahdollisuus onnistua?

Kahden viimeisen kilometrin aikana alkoi väsymys tuntua kropassa. Se pelastuksen aiemmilla kilometreillä tuonut pilvikin oli kadonnut johonkin ja sykkeet alkoivat nousta. Varmasti osin johtuen kuumuudesta mutta myös jo taitetun matkan rasitusten vuoksi. Se on kyllä kumma juttu, miten se viimeinen kilometri ennen tavoitteen saavuttamista voi olla niin jumalattoman pitkä😊

Se oli siinä…

Se oli sitten siinä, mun eka puolikasta pidempi lenkki ikinä. Vajaa neljä kilometriä kuulostaa ehkä sanottuna lyhyeltä matkalta mutta jos lenkin pidentämistä miettii prosentuaaliselta kannalta niin aika paljon pidemmälle pääsin, kuin koskaan ennen. Kahdesta asiasta olen erityisen hyvilläni. Ensinnäkin viimeisen ja vähän vaikeankin kilometrin aikana ajattelin, että mikäli olosuhteet (varsin lämmin keli ja auringonporotus) olisivat olleet vähän helpommat niin mahdollisuuden 30 kilometrin rajapyykin saavuttamiseen olisivat olleet olemassa. Toisekseen kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olin lopettanut treenin, ryhdyin jo suunnittelemaan seuraavaa välietappia matkalla kohti tavoitettani. Olen kai lajini löytänyt…

Matkaan ottamani eväät toimivat todella hyvin, nestettä meni normaali lenkkiin nähden enemmän puoli litraa mehukattia ja litra vettä. Matkan varrella söin muutamaan otteeseen kourallisen suolapähkinöitä ja 2 ”kettukarkkia” ja näillä pärjäsi kyllä varsin hyvin.

Tänään olisi voinut käydä onnistumisen suhteen ihan miten vaan, niin kuin elämässä yleensäkin. Tänään onnistuin mutta tiedän, että sekin päivä tulee ”pommin varmasti” että epäonnistuminen on vain ”sulatettava” ja siitä on noustava kohti uusia haasteita 😊

Ja lenkin päälle päätin valmistaa yhtä mun lemppariruuista. Nyt, kun kotimaiset tomaatit on tosi edullisia ja maukkaita tätä tulee tehtyä jos ei nyt ihan viikoittain niin melkein ainakin…

Täydellinen Tomaattirisotto

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

3 dl risottoriisiä

kasvislientä

tomaattimehua

suolaa

pippuria

8 tuoretta tomaattia

tuoretta basilikaa

Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi. Keitä kasvisliemi ja lisää joukkoon tomaattimehua. Nesteestä noin puolet kasvislientä ja puolet tomaattimehua. Kuullota sipuleita ja valkosipulia öljyssä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää riisi ja kuullota hetki. Lisää nestettä desi kerrallaan niin kauan, kunnes riisi on kypsää, eikä nestettä enää imeydy. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon tuoreet, kuutioidut tomaatit sekä basilika. Anna tekeytyä hetki.

Tämän reseptin löysin joskus vuosia sitten jostain Painonvartijoiden reseptikirjasta. Kirja on jo kadonnut, enkä sen nimeä enää tarkemmin muista mutta tämä risotto on jäänyt pysyvästi meidän perheen ruokalistalle. Eikä suinkaan niiden Painonvartijoiden pienten pisteiden vuoksi vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että se on vaan niin hyvää ja maistuu meillä kaikille😊

Käy tykkäämässä;

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

niin saat uunituoreeltaan tiedon uusista blogipostauksista

Tai ota seurantaan 🙂 https://www.blogit.fi/susannak

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *