Meni vähän tunteisiin…

En tiedä meneekö kenelläkään muulla mutta itselläni juoksuharrastus (lue keski-ikäisen sunnuntaihölkkääjän ”jolkottelu”) menee aina välillä vähän tunteisiin…

Parin viime vuoden aikana treenini juoksun suhteen on ollut kovasti rikkonaista, kun on sattunut kaikenlaista pientä kiusaa (välilevyn pullistuma, varvasmurtuma, polyyppeja ja kroonistunutta poskiontelontulehdusta) matkan varrelle. Tämän vuoksi edellinen onnistunut lappujuoksuni on melkein kahden vuoden takaa kesältä 2017. Valitettavan monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana olen joutunut vaihtamaan suunnitelmaa ja tavoitteellinen treenaaminen on vaihtunut kuntouttamiseen.

Muutama tuttava on tämän ajanjakson aikana jopa varovaisesti ehdottanut, että pitäisikö minun keksiä itselleni jokin toinen harrastus. Koskaan en ole oikeasti harkinnut juoksuharrastuksesta luopumista tai sen vaihtamista johonkin muuhun lajiin. Miksikö en? Koska olen joskus juossut siinä ”täydellisessä flowssa”. Tiedän, kuinka huikea se tunne on, kun juoksu ihan oikeasti kulkee ja tuntuu, että vain taivas on kattona (oikeasti se katto taitaa kyllä olla kahden tunnin alitus puolikkaalla 😊).

Sanovat, että puolikkaalle ei tarvii sen kummemmin ”tankata” edeltävällä viikolla… Päätin ”tankata” kuitenkin 🙂

Helsinki City Running Daytä edelsi omalla kohdallani lähes viiden viikon juoksutauko. Sain juuri ja juuri ennen tapahtumaa paranneltua melko sitkeän flunssan. Tällä valmistautumisella oli siis sanomattakin selvää, että on turha lähteä tapahtumaan juoksemaan aikaa vastaan. Päivän kuntohan on aina jonkinlainen arvoitus mutta tällä kertaa tuntui, kuin olisi lähtenyt täysin ”käymättömään korpimaahan” päivän kunnon suhteen, eikä minulla ollut oikein minkäänlaista ajatusta, mitä voisin päivän juoksulta odottaa.

Valmistautuminen juoksutapahtumaan oli siis mitä oli ja tämän vuoksi itsetuntokin oli aika kovalla koetuksella. Pelotti ja jännitti, jos kunto loppuukin ihan kesken matkan varrella, vaikka järjellä ajateltuna viiden viikon treenitauon (tänä aikana toki lenkkeilin koiran kanssa ja sauvakävelin mutta en ottanut yhden yhtä juoksuaskelta) ei pitäisi ”kaataa” koko talven harjoittelun tuloksia, hidastaa kylläkin etenemistä roimasti mutta ei pysäyttää kokonaan…  Niin järjellä ajateltuna mutta järjen äänestä huolimatta juoksu jännitti tavallista enemmän, sanoisin, että jopa vähän pelotti.

Tapahtumapäivän aamun suuri pohdinta oli, pitäisikö kuuman kelin vuoksi, ottaa mukaan oma juomapullo. Yleensä juoksen puolikkaan tankkaamalla jokaisella huoltopisteellä mukillisen vettä. Onhan se aina kivempi juosta, kun ei ole mitään ylimääräistä kannossa mutta tänään olin kiitollinen, että päädyin ottamaan reitille oman pullon mehukattia.

Juoksu lähti ihan kivasti kulkemaan, harvoinpa pääsee liikkeelle näin ”tuoreilla” ja levänneillä jaloilla. Muutaman kilometrin jälkeen kävi kyllä selväksi, että tänään juostaan ihan hissukseen. Juoksutauko, kisajännitys ja kuuma ilma oli kombinaatio, joka nosti sykkeen ”laukalle” eli vaikka mieli ja jalat olisivat vieneet, minun oli pakko tehdä vähän rajummin vauhdin säätelyä, jotta sain sykkeet pysymään edes jotenkuten järkevissä lukemissa. Kuuma keli on ennenkin tehnyt minulle kepposet, joten kokemuksesta tiesin, että ellen ota tosi varovaisesti niin vaarana on ”piiputtaa” ihan huolella loppukilometreillä.

Tänään sivusin omaa huonointa puolikkaan aikaani ikinä mutta silti onnistuin omasta mielestäni tilanteeseeni ja vallitseviin olosuhteisiin nähden tekemään järkevän, tasavauhtisen juoksun, paino sanalla järkevä tässä kohtaa 😊 Juoksen melko ”säästeliäästi” tapahtumissa, Hämeenlinnan suhteen en ole tehnyt vielä päätöstä mutta viimeistään Tallinnassa on revanssin paikka.

Tähän viikkoon on siis mahtunut aika laaja tunteidenkirjo: Jännitystä, pelkoa, odotusta, epäilyä, helpotusta, nöyryyttä, kiitollisuutta ja päättäväisyyttä, joten kyllä kai on ihan oikeutettua sanoa, että meni vähän tunteisiin

Itselleni tärkeintä tämän päivän osalta oli se, että uskalsin ylipäätään haastaa itseni lähtöviivalle ja nyt on hyvin motivaatiota parantaa tulosta seuraavassa juoksutapahtumassa. Näillä mietteillä tänään…

”Kiitollinen, siunattu, onnellinen matkannut tänne ohi ongelmien…” Ei ne ongelmat nyt niin mahdottoman isoja ollu mutta kaikenlaista pientä kiusaa…

Käy tykkäämässä;

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

niin saat uunituoreeltaan tiedon uusista blogipostauksista

Tai ota seurantaan 🙂 https://www.blogit.fi/susannak

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *