Just for fun!

Jokaisella meillä on varmasti omat vahvuutemme suhteessa juoksun harrastamiseen ja omiin tavoitteisiimme. Vastapainoksi tietenkin ne vähän enemmän työtä ja kehittämistä vaativat osa-alueet…

Minulle treeniviikon kohokohta on aina ollut se hidas pitkä (juoksukunnon mukaan se on joskus ollut pidempi joskus taas lyhyempi) mutta aina yhtä mieleinen. Olen hitaasti lämpenävää sorttia ja monesti juoksu (omassa tapauksessa enemmänkin rauhallinen köpöttely) alkaa oikeasti tuntua hyvältä vasta jossain 7-8 kilometrin kohdalla. Ehkä osittain tästä johtuen treeniohjelman lyhyemmät ja vauhdiltaan hieman nopeammat lenkit eivät aina ole oikein huokutelleet.

Mennen…

Viime vuonna lisäsin viikottaiseen treeniohjelmaani juoksijan ”herkkupäivän”, joka tarkoittaa siis sitä, että kyseisenä päivänä voi edetä ihan miten huvittaa, vaikka takaperin tai kontaten, jos siltä tuntuu (kunhan etenee). Käytännössä ”riisuin” siis kaiken tavoitteellisuuden pois juoksijan ”herkkupäivän” treenistä.

Eräällä jo eläkkeellä olevalla kollegallani oli tapana huomauttaa joka viikko maanantaiaamuna kahvipöydässä, että ei ole maanantai yhtään niin hyvä päivä kuin perjantai… Tästä olen hänen kanssaan vahvasti samaa mieltä ja monesti itselleni juuri maanantai on se päivä viikosta, jolloin kiusaus jäädä sohvan nurkkaan treenaamisen sijaan käy aika suureksi (joskus jopa ylivoimaiseksi ja Salkkaritkin jäi jännään kohtaan edellisessä jaksossa😊). Niinpä sijoitin juoksijan ”herkkupäivän” treeniohjelmaani maanantaille.

….Tullen

Vuoden lopussa selasin juoksupäiväkirjaani ja en yllätyksekseni mutta ilokseni kylläkin huomasin, että ehdottomasti parhaiten juoksu oli kulkenut juuri noina juoksijan ”herkkupäivinä”. Muutamana maanantaina olin tehnyt pitkän hitaan lenkin maisemista nauttien (eli pysynyt vahvasti sillä omalla mukavuusalueellani) mutta useimmiten kyseiset treenit olivat olleet vauhdillisesti niitä itselleni kaikkein nopeimpia, muutaman kilometrin lämmittelyn jälkeen olin rallatellut menemään niin paljon kuin jaloista lähti. Kertaakaan en muuten kokeillut tuota konttaamalla etenemistä talven aikana…

Niinpä niin, kun päästin irti ajatuksesta – ”tänään pitää juosta se, vähän vauhdikkaampi lenkki, nyt ei olla kyllä yhtään mun osaamisalueella” – asiat alkoivatkin sujua näiden lenkkien suhteen melkein huomaamatta ja vähän jopa ”puolivahingossa”.

Itselleni omaan tasooni nähden tavoitteellinen treenaaminen on tärkeä ja merkityksellinen asia ja onhan se huikea tunne, jos ja kun pitkän ja useimmiten tunnollisestikin suoritetun treenikauden jälkeen osuu se onnistuminenkin kohdalle… Siitäkin huolimatta sometimes something just for fun!

Käy tykkäämässä;

https://www.facebook.com/SusannaK-Rakkaudesta-lajiin-2760697964003949/

niin saat uunituoreeltaan tiedon uusista blogipostauksista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *