Hullu se joka…

Edesmenneellä mummollani oli paljon sanontoja, jotka ovat jääneet elämään vielä hänen jälkeensäkin. Muutamia mainitakseni:

Joulupäivällinen ei ollut joulupäivällinen, ellei keittiöstä kuulunut: ”Syökää nyt niin, että emäntä nurkassa vapisee.” Juhannusjuhlat alkoivat perinteisesti lausahduksella: ”Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.” ja kun naapuri teki jonkun uuden hankinnan, sen kommentointi tavattiin aloittaa: ”Hullu se, joka…

Siihen en ota kantaa, oliko sen kyseisen naapurin hankinnat hulluja mutta useasti olen huomannut tuota sanontaa käyttäneeni itsekin ja useimmiten kyseessä on ollut oma ennakkoluuloinen asenteeni. Siitä muutamia esimerkkejä mainitakseni:

Hullu se, joka koiran hankkii.... Himalajan Hullu muutti meille maaliskuussa 2018.

Hullu se, joka "lätkämutsiksi" ryhtyy... Mokkapaloja lähdössä G-junnujen kotiturnauksen kanttiiniin.

Hullu se, joka glitteriin pukeutuu... Kesäksi 2019 hankkimani asusteet.

Hullu se, joka makkarakeiton valkosipulilla maustaa... Valkosipuli oli kotoa loppu, lähetin siippani kauppaan.

Hullu se, joka urheilukellon navigointiin uskoo…

Lainasin siipaltani urheilukelloa, sillä halusin ystäväni kanssa kiertää erään paikkakunnaltamme löytyvän järven. Tiesin etukäteen, että järveä ei voi kiertää rantoja pitkin, sillä rannoilla on kesämökkejä. Tiesin, että järvi näkymä katoaa useassa kohtaa reittiä ja koska tunnen omat kykyni pysyä oikealla reitillä, tiesin myös, että ilman apua tuskin tulisin oikealla reitillä pysymään.

Siippani latasi minulle ja ystävälleni valmiiksi urheilukelloon reitin, jota halusimme kulkea ja sitten matkaan. Alkumatka sujui hyvin urheilukellon nuolen suuntaan kulkien. Ensimmäisessä polunhaarassa ryhdyin kuitenkin kyseenalaistamaan urheilukellon navigointia. Päätimme ystäväni kanssa kulkea oman suuntavaistomme mukaan eli täysin vastakkaiseen suuntaan, mihin urheilukellon nuoli yritti meitä ohjata. Sama toistui useassa seuraavassakin polunhaarassa.

Lähes kolme tuntia myöhemmin huomasimme olevamme aivan käsittämättömässä kaseikossa ja samalla meidän oli pakko myöntää itsellemme, että olemme ”totaalikadoksissa”. Raivasimme tiemme kaseikon läpi ja kas, päädyimme ihmisten ilmoille… Keskelle leirikeskusta, jossa oli rippileiri parhaillaan käynnissä.

Rippileiriläiset olivat juuri sopivasti rannalla pelaamassa futista, kun kaksi keski-ikäistä ”pyryharakkaa” (minä ja ystäväni) ilmestyi kaseikosta naamat punaisina, puuskuttaen ja puhisten, sääret verisillä naarmuilla eikä enää tässä kohtaa päivää ihan kukkasen raikkaanakaan…

Kerroin nuorille, että saatoimme ehkä hieman eksyä suunnitellulta reitiltä ja pyysin lupaa kulkea leirikeskuksen alueen läpi, vaikka se olikin merkitty isoilla kylteillä yksityisalueeksi. Olimme ilmeisesti tosiaan hieman nuutuneen ja säälittävän näköisiä, sillä eräs nuorista kysyin vielä oikean reitin määränpäähämme neuvottuaan, olemmeko aivan varmoja, että jaksamme perille ja ettemme tarvitse saattajaa… Ambulanssikin kuulemma voitaisiin soittaa tarvittaessa paikalle. Ei onneksi tarvittu saattajaa, eikä ambulanssia… Eikä muuten ollut ihan ensimmäinen kerta, kun vastaavan tyyppisistä syistä pitkiksestä tulee tosi pitkis 😊

Onneksi olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään… Hullu se joka, omiin ennakkoluuloihinsa jää kiinni…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *